Unenpuutetta

Taas on mennyt koirilla ihan pasmat sekaisin tästä kesälomasta. Niillä on valtavasti univelkaa verrattuna normaaliin arkeen, jolloin ne torkkuvat työpäivän ajan. Mutta ollaan me kyllä touhuttukin, käyty koirien kanssa päivittäin kaupungilla, tehty pitkiä lenkkejä (jotain hyvääkin tästä + 13 asteen kesäsäästä) ja tehty kotihommia, kun ollaan sisällä. Napille erityisen rankkaa, koska se osallistuu jokaikiseen askareeseen, varsinkin jos se tapahtuu keittiössä. Pitääkin äkkiä lähteä taas mökille, etteivät kaikki lomapäivät kulu kotitöiden tekemiseen, joita kyllä riittäisi. 

Jälleen saimme huomata, että viikko koirahoitolassa tekee ihmeitä näille koirille; sen jälkeen ei ole ollut yhtään remmirähinää ja ne ovat keskenään leikkisissä, mutta läheisissä väleissä. En kyllä tiedä, että mistä tarkkaan ottaen tämä johtuu... Ollaankohan siellä jämptimpiä kuin kotona.

 Oon aina aatellut, että Napilla on outo tapa istua, mutta niin on näköjään Pennilläkin.

Kotiinpaluu, jotenkin

Mehän lensimme heti loman alkuun viikoksi kauniiseen Etelä-Ranskaan. Koirabongailumielessä todella köyhä reissu; ei yhtä ainoaa mopsia tai griffonia missään. Toisaalta se oli oikein hyvä, lämpötila oli koko viikon kolmenkymmenen paremmalla puolella, joten olisi mopsilla varsinkin tullut kuumat paikat. Koirat viettivät taas viikon koirahoitolassa ja hyvin oli mennyt. Olimme aika varmoja, että Pennin allergiaoireet roihahtavat pahaksi siellä, mutta vielä mitä, sen iho oli oikein hyvässä kunnossa. Kun haimme koirat, Penni ei ollut pysyä nahoissaan, mutta Nappi oli jälleen kerran aika etäinen ja kiinnostunut ihan muista asioista kuin meistä. Napin mielenliikkeitä on mahdoton ennustaa.

Noh, nyt ei ole mitään kuvia ranskanmopseista tai meidänkään koirista, joten tässä yksi melkoisen järkyttävä otos paikallisesta rautakaupasta. Tämä ihastuttava esine jäi hyllyyn. Kotiinpaluupäivänä meidän ilmeet olivat kyllä vähän samanlaiset.

Jipii!

Jipii, kesäloma alkoi! Woot woot! Ja mitä tehdään loman alkamisen kunniaksi? No kirmataan kukkaniityllä tietenkin. 

 Penni kirmaa.

 Nappi pysytteli visusti polulla eikä poikennut pellolle.

Tuossa kohtaa se kaatui "kuonolleen", taas. 

 Sitten vähän pystypainia.

Nappi jolkuttelee.

 Round 2.

 Tälle Napin asennolle mulla ei ole nimeä.

Mutta nopeasti se siitä pinkaisee ralliin.

 

Ja sitten taas mennään. Jaan koirien ilon tänään. Loma!

Mökkikausi avattu

Olipahan mukava mökkeillä! Mutta yhtään mukavaa ei ollut se, että kamera jäi kotiin. Eipä siis saatu yhtään hassua tilannetta ikuistetuksi tänne. Nappi oli ihan kummallinen (no tämä ei kyllä ole mikään uutinen). Se koko ajan halusi mennä ulos. Ennenkuulumatonta! Sitten kun se sinne päästettiin se parkkeerasi yhteen ja samaan kohtaan ottamaan aurinkoa. Kuten edellisessä kirjoituksessa todettu, Nappi osaa ottaa näin kesällä rennosti. 

Pennin kesä ei alkanut niin rattoisasti. Veimme sen eläinlääkäriin pari päivää sitten ja kuten arvelimme kasvattajan kanssa, anaalirauhasethan ne olivat ihan tukossa. Niiden tyhjentäminen oli aika karseaa seurattavaa. No sitten lääkäri katsoi Pennin tassuja ja se bakteeritulehdus ei ollut lähtenyt niistä pois. Lääkkeeksi puhdistusainetta ja jotakin lääkesalvaa. Ja sitten se ankein asia; Nappi joutuu käyttämään viikon ajan kauluria, jottei se nuole tassujaan. Raukka. Ja kauluri oli joku valmistuvirheinen; se yltää se päässä ihan hyvin takatassuihin. Phyh, aika kehnoa tekoa.

No nyt kun ei ollut sitä kameraa niin laitan tähän pienen kollaasin Napin rakkaudesta kaikenlaisiin kasseihin. Näitä on täällä nähty ennenkin, mutta ainakin meitä jaksaa aina huvittaa se, kuinka kiire sillä on päästä maassa olevan kassin päälle hengailemaan. Ja sille kelpaa ihan minkälaiset kassit, laukut tai pussit tahansa.

 No matkalaukun nyt ymmärtää, se on pehmeä ja puhtaat silitetyt vaatteet ovat paras makuualusta.

 Pusseista ei ole enää mihinkään, Nappi vähän yritti tasoitella vaatekassin pintaa ja vahingossa tuli raadelleeksi pussin riekaleiksi.

Tää oli kyllä jo hyvä; tyhjä paperikassi! 

Vissiin Napinki piti vähän miettiä, että onko tässä nyt niin hääviä hengailla.

Napin kesäpäivä

Nappi osaa nauttia elämästä ja onkin ottanut etumatkan kesälomailuun. Tässä nappi rentoutuu pation pöydän ääressä sylissäni:

Juuu, ulkona saa koirakin laskea päänsä pöydälle. Näköjään.

 Krroooooooh. Nappihan kuorsaa aikalailla.

Sitten illalla se laittoi makoisille iltaunille puhtaiden pyyhkeiden päälle. Taitavasti pystyi levittäytymään jokaiselle kolmelle pyyhkeelle.

Boksissa

Mehän olimme sitten loppujen lopuksi autotta noin viikon ennen kuin hankimme uuden, tai siis käytetyn, auton. Johan kelpaa ajella, kun on ilmastointi ja takatilassa tilaa kahdelle pikkukoiralle. Viime kesä oli kyllä tuskaa sen meidän aiemman corsan kanssa, piti ihan varta vasten usein pysähtyä viilentelemään Nappia ja itsellä oli sydän kurkussa koko ajan, että milloin se saa lämpöhalvauksen. 

Piti ostaa uusi matkustusboksi ja ajattelimme että nytpä ostamme Napille astetta isomman boksin, kun onhan se astetta isompi Penniä. Eläinkaupassa ei ollut sopivaa ja laitoimme tilausta tulemaan, vaan niinhän siinä kävi, että olimme tilanneet justiinsa samankokoisen boksin Napillekin. Nooooo kyllä se sinne mahtuu ihan hyvin. Tyytyväinenhän se ei oo (tähänkään) ratkaisuun:

 Siellä ne matkustaa. Tämä ei varmasti ole se kaikkein turvallisin ratkaisu tuohon koirien kuljettamiseen, mutta onpahan edes jotakin suojaa. Pitkälle matkalle laitamme nuo boksit vielä turvavyöllä kiinni toisiinsa ja sitten kiinni takapenkkiin. Myynnissä oli vajaan neljänsadan euron autohäkkejä, mutta mietittiin, että jos paha peräänajo sattuu, niin mahtavatkohan sitten kuitenkaan nekään auttaa.

Huonosti näkyy, mutta Penni näyttää todella tympääntyneeltä ja Nappi näyttää todella onnettomalta.

Ailahtelevaa

Taas terveysasiaa. Nappi kärsii edelleen valeraskaudestaan ja kuulin, että monille valeraskaus ei mene niin pitkälle, että ihan maitoakin tulisi. Ruoka ei vieläkään maistu, se on tosi ailahteleva; välillä innoissaan, välillä suruissaan. Raukka on hirveässä hormonimyrskyssä. 

No entäs Penni. Sekin lakkasi yhtäkkiä syömästä, käyttäytyi vähän omituisesti ja ennenkaikkea se hyvin rasittavasti nuolee peräpäätään ihan hirveesti varsinkin aamuyöstä. (Aika taipuisa ja notkea koira). Ei siinä pystynyt enää nukkumaan. Kysyin sitten kasvattajalta neuvoa ja tulimme siihen johtopäätökseen, että sillä on joku anaalirauhasongelma, ne ovat tukossa tai sitten jo tulehtuneet. Huhheijaa. Kokeillaan tänään suihkutella lämpimällä ja viileällä vedellä, joskos se auttaisi. Jos ei auta, täytyy saada joku tyhjentämään ne. Sillä ei koskaan ole ollut vastaavia ongelmia, joten meille ei ole kehittynyt asiantuntemusta asian hoidon suhteen. 

Kesäkin lähestyy, niin tällä tuurilla se on varma, että eka heinänkorsi on molempien silmässä ja ne saavat varmaan punkkejakin. Kummallakaan ei muuten koskaan ole ollut vielä punkkeja ja uskallan väittää, että valkosipulin syöminen on auttanut tähän. Kunnes toisin todistetaan.

 Tässä kuitenkin aurinkoisia kuvia viikonlopun alkamisen kunniaksi.

 Nappia naurattaa. Vai kuumottaa?

 Vau, en oo ikinä nähny Nappia noin koiramaisena, siis voitteko uskoa, keppi suussa!

Kevätriemua.