Selvittiin säikähdyksellä

Nyt sai Nappi ensimmäistä kertaa köniinsä koirapuistossa, kun yksi Nappiakin kipakampi pikkukoira vähän antoi sille kyytiä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, eikä mitään fyysistä sattunut. Nappi vähän vinkui siinä säikähdyksestä, kun se koira sitä ajatti, mutta ei siihen osunut hammas tai mikään muukaan. Mutta henkisesti se otti sen kyllä tosi raskaasti, häntä ei koko aikana enää suoristunut ja se kyhjötti vain mun jaloissa koko puistossaoloajan tähän tyyliin:

Heti puistosta lähtemisen jälkeen sen meno palautui normaaliksi. Joo no niin, nyt täytyy myöntää että on tuo Nappi taas vähän lihonut, kunnon pallo.

Tässä Pennin tyylinäytettä koirapuistosta, kovasti palelee, eikä ole yhtään kivaa:

Tuuraajamopsi Nappi

No nyt vuorostaan Pennillä alkoi juoksuaika, vielä kolme viikkoa vähän rajoittuneempaa ja rauhallisempaa menoa  meillä siis. Jännä juttu, että nuo juoksut sattuvat näillä aina peräjälkeen. Penni ei pääse nyt agilitytreeneihin, vaan eipä hätää; Nappi tuurasi Penniä eilen sen agilityn jatkoryhmässä. Ja voi että sillä meni hyvin! Ensinnäkin se herätti suurta ihastusta ja hupia treenikavereissa, kun se oli niin mahottoman innokas ja ihmeissään uudesta touhusta, koirista ja tohinasta. Toisin kuin agilityä aktivointiin-kurssilla (jossa me nyt taas alamme käymään kuitenkin) me etenimme paljon reippaammin ja mielekkäämmin ja teimme jo parin esteen sarjoja; hyppyjä ja putkia useilla toistoilla. Pussia ja keppejäkin kokeiltiin. Ei se Nappi kovin välkky tai nopea liikkeissään ole, mutta intoa riittää ja ihan hyvin se lopulta hoksasi mistä on kyse. Mopsista on moneksi. 

Nappi vain vissiin vähän valtautui näistä uusista tempuista. Illalla siirtyessämme alakerrasta yläkertaan nukkumaan Nappi oli testannut hyppykykyään omatoimisesti ja loikannut meidän sänkyyn.

Hop vain!

Penni on nyt sitten vuorostaan vähän allapäin ja omissa oloissaan. Sen sänky on nykyään tuolin alla ja siihen on viritetty tuollainen viltti. Siellä se tykkää hengailla. Kuvaa varten vedin sen sänkyineen piilopaikastaan esille, eikä se näköhään oikein tykännyt.

Josko nyt rauhoittuisi

Heti lomareissun jälkeen lähdin neljän päivän työmatkalle.  Huh huh, joska tämä elo nyt vähän rauhoittuisi taas. Oli koirabongauksen kannalta huono reissu, taisin nähdä yhden (1) koiran koko aikana. Kotona kaikki oli mennyt oikein mukavasti ja Pennin silmänympäryksetkin olivat priimakunnossa palatessani. 

Nappi se vain oli viisastunut ja kaunistunut poissaolessani, eikö olekin älykkään oloinen ja näköinen tämä mopsi? Hanskahulluus oli taas päässyt valloilleen.

Slovenian mopsit

Olimme minilomalla Sloveniassa ja täytyy kyllä sanoa, että olipahan hyvä reissu. Ennen kaikkea siksi, että siellä tuli mopsi vastaan joka kadunkulmassa; siinä pysyi meikäläisten lomafiilis kunnossa. Heti ensimmäisenä päivänä ensimmäinen vastaantuleva otus oli mopsi, ja samana iltana kohtasimme toisen mopsin, jota kannettiin sylissä. Teimme yhtenä päivänä bussireissun ja eiköhän puolessa välissä matkaa bongattu kaksi mopsia huoltoaseman pihalta lekottelemasta. Ja yhden kerran olin kompastua yhteen tosi pieneen mopsiin. Saattaa kuulostaa nyt vähän oudolta, mutta melkein voisin vannoa, että muutkin mopsinomistajat bongaavat mopseja reissussa ollessaan. Eikö niin? Joohan? Ei me voida olla ainoita? En viitsi laittaa tänne kuvia kuitenkaan, se ehkä menisi jo vähän häiriköinnin puolelle.

Veljeni oli koiravahtina ja hyvin oli mennyt. Pennin allergia taas oireilee ja sen silmänympärykset olivat aika huonossa kunnossa palatessamme, mutta nyt olemme saaneet tilanteen rauhoitettua. Keitämme vedenkeittimellä vettä, jäähdytämme veden ja puhdistamme silmänympäryksiä sillä lääkärin ohjeen mukaan pari kertaa päivässä ja sen jälkeen laitan niihin tällä kertaa ihan bebanthen-rasvaa. Se ei osu silmään ja tuntuu toimivan hyvin. Lääkäri neuvoi, ettei se aiemmassa kirjoituksessa mainitsemani viatop-voide ole kovin hyvä silmien lähellä, pitääkin korjata se sinne aikaisempaan tekstiin. Pitäisi kyllä varmistaa tuo bebantheninkin käyttö lääkäriltä, sopiiko sitä laittaa noin lähelle silmää...On tosi hankala löytää mitään voidetta tuohon kohtaan. Minäpä vielä varmistan tuon. 

Mutta taas koirat ilmeisesti olivat kokeneet jonkin yhteenkuuluvaisuuden tunteen, kun me olimme poissa kotoa. Aivan ennenkuulumattomasti Nappi on tänään antaumuksella nuollut Pennin korvia ja mahaa. Käsittääkseni ainakin tuo korvien nuoleminen on positiivisen kanssakäymisen merkki, oikein semmoinen rakastava ele. Sama kävi kesäloman jälkeen, jolloin näiden välit parantuivat huomattavasti.

Aika omituista, mutta antaa mennä vaan, tuumaa Penni.

Hip hip huraa!

Hip hip huraa, blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Kaksi vuotta! Penni on ollut meillä kutakuinkin yhtä kauan ja nämä ovat kyllä olleet kaikin puolin oikein mukavia vuosia. Suosittelen lämpimästi kahta koiraa. Olen usein sanonut, että kahdesta koirasta ei ole kaksinkertaista vaivaa, vaan kaksinkertaisesti iloa. Kaksi menee siinä missä yksi, mutta niistä on aina toisistaan seuraa ja leikkikaveria. Ainut nyt, että ruokaa menee enemmän, mutta nämä pikkukoirat syövät ylipäänsä melko vähän. Kyllä me silti kerran viikossa keitämme kaksi isoa kattilallista ruokaa näille. Yritin ladata tähän yhden kiva videon koirien ralleista synttäreiden kunniaksi, mutta sanotaanko näin, että mulla meni ihan pikkuriikkisesti hermot sen säätämisen kanssa ja sitten luovutin. Sen sijaan tässä tulee muutama kuva, joista piti tulla sellaisia kunnon poseerauskuvia, mutta niidenkään kanssa ei mennyt niin kuin suunnittelin. Vaan ei se mitään.

Voihan video

Voihan video, joudun Napin soidintanssin kohteeksi vähän väliä nykyään. Tunnusmerkit: lähelle tulo, hännän suoristus ja outo katse.

Pennin allergian kanssa on vähän hankalampaa taas, tänään kotiin tullessamme se oli rapannut silmäänsä ja kynsi oli varmasti osunut silmään, kun se oli ihan punainen. Onneksi olimme juuri menossa eläinlääkäriin ottamaan sille sen siedätyshoitopiikkiä. Kyyyylllä, me emme saa sitä sille itse annettua. Minua pyörryttää ja mies epäröi, Penni aavistaa kaiken ja menee ihan sekaisin. Niinpä olemme luovuttaneet ja suosiolla käymme kerran kuussa eläinlääkärillä laittamassa piikin. Vähän hölmöä, mutta ei se meiltä vaan luonnistu. Noh, silmään oli tullut (onneksi hyvin pieni) haava ja silmäkuuri päälle taas. Sovimme myös, että Pennin siedätyshoidon väliä lyhennetään neljästä viikosta kolmeen, ihan selvästi sille tuli tukala olo viime päivinä ja siksipä varmaan rapsuttelikin naamaansa. Ja tosiaan sattui pari ruokavahinkoa tällä viikolla, niin tässä sitä ollaan.

No niin....

No niin, justiinsa ku Nappi niin mielissään siellä agilityä aktivointiin-kurssilla, niin nyt sitte alkoikin sen juoksuaika. Nappi on allapäin, turvonnut, huomionhakuinen ja välillä äkäinen. Vähän yllättäen kyllä alkoivat, en huomannut mitään ensimerkkejä, niin kuin sillä aikaisempina kerroilla on ollut. Pitääpä selvittää, että miten sen kurssin kanssa tehdään, korvataanko toisella kurssilla myöhemmin, saanko rahat takaisin vai menikö 70 e hukkaan.

Ja Pennilläkin menee vähän huonommin. Sattui monta onnetonta asiaa yhtä aikaa allergiaan liittyen ja sittenhän se rappasi silmänympärykset aika huonoon kuntoon. Se nappasi agilitytreeneissä muiden palkkiomakkaroita, söi vahingossa muutaman Napin treeniherkun, onnistui löytämään hyvin pölyisen nurkan ja varmaankin se on meiltä huomaamatta syönyt vielä jotakin muuta epäsopivaa. Enempää ei tartte allergiseen rapsutuskohtaukseen. Onneksi silmät paranivat todella nopeaa Viatop-geelin ja tilanteen tarkkailemisen avulla. Aina kun sitä alkoi kutittamaan, lisättiin geeliä, pidettiin koiraa sylissä ja siliteltiin sitä muualta. Meillä olisi semmoinen kaulurikin, joka estäisi rapsuttelun, mutta ei sitä viitsi laittaa ennen kuin äärimmäisessä tilanteessa, jollaista ei vielä ole tullut vastaan.  Tuo ainakin Mustista ja Mirristä ja eläinlääkäreiltä saatava antiseptinen Viatop-geeli on valehtelematta aivan ihmeellisen hyvää ainetta. Se parantaa kaikki raaputuksen jäljet, haavat ja ruvet ym muut yhden päivän aikana, ainakin Pennin kohdalla. Kallista se on, 40 milliä maksaa 29.90 euroa, mutta on kyllä joka euron väärti. Sopii varmaan kaikkiin iho-ongelmiin ja tuossa ei ainakaan lue, ettei saisi laittaa silmien lähelle, yleensähän se mainitaan, jos ei sovi silmille. 

Napista tuubihuivi on hyvä keksintö.