maanantai 31. tammikuuta 2011

Aaaw!

Napilla ja Pennillä on aika monta lelua. Siis aivan liian monta lelua. Mutta Napille yksi lelu on ollut jo kohta kaksi vuotta ylitse muiden; pääsiäispupu, jonka se sai sen yksivuotispäivänä. Muista lempileluista olenkin täällä jo kertonut. Eilen Nappi nähtiin taas hellissä tunnelmissa pupun kanssa.



torstai 27. tammikuuta 2011

Iih mikä kauppa!

Serkkuni kävi New Yorkissa ja oli eksynyt tällaiseen kauppaan:



PUG-NACIOUS PUGS! Mää ottaisin varmaan tuon hovimestarimopsin ja sitte mää ottaisin tuon kukkahattuisen mopsin ja pikkuveljelle antaisin lahjaksi rantamopsin ja...

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Älyvapaat

Hmmm ei ole fiksuimmasta päästä nämä meidän koirat. Ostimme noin vuosi sitten Napille koirien älypelin ja se ei kyllä älyä sitä ollenkaan, ei ollenkaan. Yllätti kyllä vähän kun kokeilin peliä Pennin kanssa, eikä sekään ymmärtänyt sen pelin päälle yhtään. Napilla sentään oli yritystä, mutta Penni luovutti heti. Tässäkin voi kyllä olla taas siitä ilmiöstä kyse, ettei omistaja osaa opettaa, hoksauttaa tai aktivoida koiraa oikein...Pitääpä palata pelin mukana tulleissiin ohjeisiin ja aloittaa kärsivällisesti helpoimman laatikon kanssa ja jättää kolme muuta aluksi rauhaan.



No niin tytöt, nyt vietetään hauska yhteinen pelihetki.



Niin mitä mun pitäis näiden kanssa nyt tehdä?



Öööö...


Äh, antaa olla.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Räiskyntää ja räjähdyksiä

Huhhahhei, kyllä tuo tyttöjen meno on välillä aika ärhäkkää. Kerroin Helsingin näyttelyreissusta ja sen jälkeisestä draamasta kotiinpalattuamme täällä (maratontekstin lopussa). Noh, näitä ihan samanlaisia riitoja ollaan koettu nyt useamman kerran ja vieläkin ne säikäyttävät. Asetelmia on kaksi.

1) Penniä on pidetty sylissä rapsutettavana tai hoidettavana. Sitten kun sen laskee alas, Nappi tulee lähelle silmät pullistuen ja häntä heiluen hirveällä tohinalla. Tästä seuraa 90 % todennäköisyydellä kauhea rähinä. Aina ei ole selvää, kumpi hermostuu ensin, mutta Nappi kyllä sen aloittaa törmätessään paikalle hurjana.

2) Penni nukkuu jossakin ja Nappi menee lähelle touhottamaan, Penni murisee hieman josta seuraa väistämättä kauhea rähinä.

Olemme analysoineet tätä parhaamme mukaan ja näihin kohtaamisiin liittyy luullaksemme kaksi asiaa; Pennin aikuiseksi kasvaminen ja mustasukkaisuus minusta. Nappi ei siedä yhtään, jos rapsuttelen Penniä ja pidän sitä sylissä ja toisekseen Penni ei enää sulata ihan mitä tahansa Napilta.

Joskus riita menee ohi samantien, mutta joskus se jatkuu oikeastaan koko illan. Penni menee mököttämään tuolin alle tai kylpyhuoneeseen ja Nappi herkeämättä kököttää vieressä. Napin liikkeet muuttuvat riidan jälkeen omituisen jäykiksi ja se selkeästi kyräilee Penniä. On hyvin pienestä kiinni, kunnes taas räjähtää. Omaa käytöstä pitää myös hillitä, kumpaakaan ei pysty koskemaan tai edes puhumaan niille. Kuitenkin jossain vaiheessa iltaa asia unohtuu ja ne taas ovat kavereita ja menevät yleensä nukkumaan samaan sänkyyn, uskomatonta mutta totta. Tai sitten kääriydytään yhteiskerälle näin:



Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Onkohan tämä vain joku ohimenevä kausi? Mistä tämä kasvanut mustasukkaisuus on peräisin?

torstai 13. tammikuuta 2011

Virallista

Olin yksin kotona ja päätin ottaa Pennistä "virallisia" 1-vuotiskuvia. Tarkoitus olisi, että koira seisoisi paikoillaan ja kuva otettaisiin sivusta. Hohhoijaa, ei oikein onnistunut. Yritämmä vkloppuna uudestaan valoisaan aikaan ja kahden ihmisen voimin. Kolme viikkoa myöhässä tosin. Ollaan Napista aina otettu samanlainen kuva samassa paikassa sen syntymäpäivänä ja kuvia on hauska verrata sitten. No nythän meillä on tasan kaksi synttärikuvaa Napista, mutta huhtikuussa se taas täyttää vuosia. Tässä muutamia koevedoksia:



Hmm. Nuo Pennin korvat ovat kyllä aika ilmavat...en tiedä vaikuttavatko näyttelyssä miten.

Tää on söpö kuva, mut mun pyjamapolvi pilaa kuvan.


Nyt ollaan jo lähellä hyvää poseerausta, mutta taustalla häilyy jotakin vaaleaa ja karvaista...


Pitihän se kuva ottaa myös Napista. Nappi oli menossa erittäin tosissaan mukana, niinkuin aina.

Tässä kuvassa Penni sulautuu liian hyvin mattoon.

Palataan asiaan myöhemmin.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Voi Penniä

Meillä on ollut aika tapahtumarikasta viimeaikoina, mutta en ole tänne kirjoitellut niistä jostain syystä. Noh tässäpä yksi pala. Viikko sitten Penni osallistui Match showhun, johon oli ilmoitettu valtava määrä koiria. Pentukehässäkin taisi olla yli 70 koiraa, ellei enemmänkin. Muuukavasti saivat kehän laidalla vuoroaan odotella, siellä kehän laidalla seisoskella. Peeennut siellä seisoskeli, vähän jalka tärisi, vähän omistajia hermostutti. (Oon kattonu tänään yhden kauden Pasilaa muuten.) Ja Penni teki taas "Helsingit". Tässä tulee kootut selitykset. Mätsärin paikka oli mielestäni aika huono, hevosmaneesi. Käytännössä oltiin siis ulkona koko kaksi tuntia ja jos mulla oli varpaat ja sormet jäässä, niin niin varmaan oli Pennilläkin hiukan holotna. Penni esiintyi hienosti omalla vuorollaan, mutta pöydällä arkaili todella paljon, namitkaan eivät maistuneet. Se sai sitten sinisen. Sinisten kehässä sillä taas loppui motivaatio, into ja kiinnostus. Sitä piti houkutella liikkumaan, eikä sitten tietenkään sijoituttu. Huomasin, että se myös aristeli muita kehän isompia koiria. Eli; kylmä + jännä+ kehno handleri= huono menestys. Noh ilmoittauduin näyttelytottumuskurssille, jossa minä ja Penni saadaan kokemusta ja enemmän intoa näyttelytouhuihin. Kurssi pidetään joka sunnuntaiaamu klo 10.30 ja kestää kuusi viikkoa. Pysyypähän handlerikin kaidalla tiellä kuuden viikon ajan. Hyvä. Ja syvä huokaus.

Ollaan myös ulkoiltu paljon, kun pakkasta on ollut jo jonkin aikaa alle kymmenen astetta. Koirapuistossa ollaan myös käyty ahkerasti. Nyt on mukava, kun on kaksi koiraa, ei tarvitse aina sormet ristissä toivoa, että olisipa puistossa nyt kerrankin muita. Jotenkin tuntuu, että pienten puolella ei juuri koskaan ole puistossa ketään, mutta isojen puolten parkkipaikalle eivät autot aina edes mahdu.

Näihin (laadukkaisiin) kuviin, näihin tunnelmiin.


Siellä ne nelistää


Wheeeeee

torstai 6. tammikuuta 2011

Mopsitavaraa taas

Sain joululahjaksi aivan ihanan puisen käsintehdyn mopsiheijastimen. Kiitos S ja L! Hyödyllinen lisä mopsitavarakokoelmaani!!! Eilen kaupungilla ollessani minulla oli seuraava, aikamoinen mopsiarsenaali, mukana:

Mopsiheijastin.


Mopsilompakko (nyyh, miksi tuo mopsi on niin surullinen?).



ja täällä aiemmin esittelemäni mopsikassi

Takaisin tullessani piilottelin bussissa vähän sitä mopsilompakkoa, jotenkin tuntui että liika on liikaa : )

Tässä vielä joskus aiemmin mainitsemani matkalaukkuunlaitettavanimikylttijuttumikälie. En ole sitä vielä koskaan käyttänyt, mutta seuraavalla matkalla lupaan kyllä laittaa sen laukkuun! Ja otan sitten juuri ennen matkalaukun ruumaan luovuttamista sen pois, ettei vaan mene hukkaan.





tiistai 4. tammikuuta 2011

Hienoa Nappi!

Nyt ovat roolit vaihtuneet; Napista on tullut meidän perheen menestyjä. Napin rallytokotreenit (alkeisryhmä) loppuivat viime vuoden puolella ja viimeisellä kerralla meillä oli kisa osallistujien kesken. Ja Nappi yllätti kaikki tulemalla toiseksi!! Ainoa iso virhe oli omani, ohjasin yhden tehtävän väärin ja menetettiin kymmenen pistettä siitä. Böö-öö. Muutoin Napin pisteet olivat 84/100 ja aika oli 1:19. Lupailin joskus aiemmin kertoa vähän rallytokosta ja tässä (aika suppea kuvaus) lajista omien kokemusten perusteella omin termein.

Voin ilomielin suositella rallytokoa kaikille, jotka haluavat harrastaa koiran kanssa jotakin, jota ei tehdä otsa rypyssä, mutta joka on hauskaa ja hyödyllistä. Rallytokossa suoritetaan erilaisia tehtäviä tai rasteja, jotka muodostavat pidemmän radan. Väärinsuoritetuista tehtävistä menettää pisteitä ja aika myös ratkaisee. Noh, me ei otettu aikaa tai laskettu pisteitä, kuin vasta viimeisellä kerralla, mutta rallytokossa voi myös kilpailla virallisissa kisoissa.

Rastit (en tiedä onko se oikea termi niille, mulla ei oo nyt mitään lähdettä mihin viitata tässä) on merkitty radalla kylteillä ja ne suoritetaan 45 asteen kulmasta kylttiin nähden. Tehtävät voivat olla esimerkiksi: koira eteen istumaan ja siitä sivulle, 360 / 270 astetta ympäri, pujottelua, maahan meno /istuminen ja ohjaaja kiertää koiran, juoksua, hidasta kävelyä, sivulle menemistä, maahan meno liikkeestä, ohjaaja astuu 1-2-3 askelta ja koira istuu aina joka kerta askelten jälkeen ym ym. Todella monipuolisesti erilaisia liikkeitä. Koiraa saa neuvoa käsimerkeillä ja herkkuja saa käyttää. Hihnaa pidetään, mutta se ei saa kiristyä. Radalla meillä oli 15 eri rastia ja reeneissä kävimme aluksi aina muutaman rastin läpi ja ne lisääntyivät joka kerta, kunnes kaikki 15 olivat tuttuja. Kaiken kaikkiaan oikeissa kisoissa rasteja lienee 20.

Ja Nappi nautti, se oli suorastaan yli-innokas joka kerta. Tosi sopiva laji tuollaiselle jääräpäällekin. Meistähän otettiin videokuvaa sieltä, mutta siitä en viitsi tähän laittaa, oli aika huono suoritus itse kultakin juuri sillä kerralla...Tässä meidän tokaksi paras vähän esittelee pokaaliaan:


Vaaau, olipas hieno pokaali...

Nappi vähän ihmetteli poseeraustilannetta...

...ja se ottikin raivokkaat hatkat.