Paljon onnea Penni, 5 vuotta!

Penni täytti 24.12. viisi vuotta! Miten se Pennikin on jo viis vee? Penniä on huomioitu pitkin syksyä, se sai sen uuden pedin, uuden takin ja nyt se viedään rallytokokurssille tammikuussa. Kyllä se pikku-Penni kaiken ansaitseekin. Tänä vuonna, ekaa kertaa, ei järkätty erikseen mitään synttärivalokuvasessiota, Penni kun ei niistä oikein perusta, eikä sydäntalvella kuvista tule hyviä. Tässäpä Penni siis sen normipuuhissaan. 

Ihanaa joulua kaikille lukijoille!

Oikein ihanaa joulua Pieniltä mustanaamioilta ja heidän kotiväeltään kaikille lukijoille!

Uusi palttoo

Pennille piti ostaa uusi takkisysteemi. Sillä on se hieno fleecepuku, mutta se on melko epäkäytännöllinen kuitenkin, kun kaikki neljä jalkaa on lahkeissa. Ei Penniä se päällä huvita liikkua. Plus se on aika tuskainen pukea päälle. Pennin DIY-villapaita on aivan kaamea, ja yksi loimi on liian iso. No nyt sitten löytyi melkolailla hyvä palttoo, on lämmin, peittää massun, mutta takajalat saa olla vapaana. Tämän kanssa Pennikin joskus koirapuistossa intoutuu jopa vähän liikahtelemaankin.

Takin kuvaaminen ei innostanut Penniä, ei sitten yhtään...

Yksi normaali otos saatiin kuitenkin!

Pikku hymynaama

Julkaisen aina silloin tällöin koirien kuvia Facebookissa, ja lähes joka kerta joku kommentoi Pennin kuvan kohdalla, että onpas se vähän nyrpeän näköinen. Pennin vastaus on:

Hauskaa viikonloppua kaikille!!!

Sanavarasto

Koirathan ovat viisaita eläimiä ja kykenevät vaikka mihin, esimerkiksi tunnistamaan sanoja ja ihmisten tunteita. Ja tietysti suurin osa koirista osaa peruskäskyt ja toimii niiden mukaisesti. Peruskäskyjen lisäksi Nappikin tunnistaa useita sanoja ja reagoi niihin joka kerta. Se suoranaisesti menee aivan suunniltaan; pää kääntyy, silmät tuntuvat pullistuvan päästä ja tätä seuraa sanasta riippuen yleensä vielä iloinen haukku, riehakas juoksu ympäri asuntoa, tai molemmat. Harmi ettemme oikein ole onnistuneet nappaamaan kuvaa näistä reaktioista, pitääkin ottaa ihan asiaksi joku kerta.

Tässäpä muutama esimerkki Napille tärkeistä sanoista tai sanonnoista jotka se tunnistaa ja joihin se aina reagoi: syömään, dentastix, juusto, koirapuisto, Olli, metsä, kynsienleikkuu,  korvien puhdistus, kuka tulee? missä lelu? pitäiskö lähtä lenkille? Ja tietty meidän kahden lempinimet (joita ei kyllä kehtaa julukasta).

Se on kyllä jännä että kun sanoo lenkille lähtiessä että mennään koirapuistoon, niin se lähtee koirapuistoa kohti ja jos sanoo että mennään metsään niin metsään se sitten on menossa. Kun kysytään että missä lelu, niin lelunhan se käy hakemassa hirveällä tohinalla.

Pennin kohdalla ei vastaavaa olla havaittu...Penni reagoi yleensä kaikkeen kärsimättömällä vinkumisella=itkulla ja paikallaan tassuttelulla. Kun koirien ruokaa laitetaan kulhoihin, Penni steppailee ja itkee vieressä, kun ollaan lähdössä lenkille Penni steppailee ja itkee vieressä, kun pysähdymme lenkillä odottelemaan Nappia, Penni itkee vieressä ja nostelee surkeana tassujaan, kun ollaan autossa ja auto hiljentää, Penni itkee kuljetusboksissaan. Voi sitä pikku-Penniä. No on se Pennikin aivan älykäs koira, sehän on siinä agilityssäkin niin etevä. Se on myös melkoinen vahtikoira, ilmoittaa kyllä kun joku on tulossa kylään.

Muutamia juttuja Pennillä myös on, joita ihmettelen kovasti. Teemme viikonloppuisin aamulenkin tietysti tavallista myöhemmin ja tuolla lenkillä Penni käyttäytyy poikkeavalla tavalla joka ikinen kerta. Sillä on kauhea kiire koko ajan ja se vetää ihan hirveästi koko matkan. Miksi? Koska silloin aina sitä odottaa kotona aamuruoka jo kupissa, kun mies ehtii sen hyvin sille valmiiksi laittamaan, viikolla se saa ruoan vasta tunnin aamulenkin jälkeen. Se siis osaa yhdistää tämän myöhäisemmän lenkin ja valmiin aamuruoan toisiinsa. Tavallisina arkiaamuina sen meno on hyvin rauhallista, eikä sillä ole kiire takaisin kotiin. Toinen juttu on juusto, se aina tulee keittiöön, oli se missä tahansa sopessa nukkumassa, silloin kun juustopaketti avataan. Vissiin se niin hyvin tunnistaa sen äänen ja tuoksun ja tulee kärkkymään makupalaa.

Silti sanoisin, että ei ole meidän koirat millään mittarilla siitä älykkäimmästä päästä, ei sitten millään. Jos teillä tulee mieleen joitakin teidän koirien tietoja, taitoja ja kykyjä, olisi kiva kuulla mitä kaikkea ne osaavat ja ymmärtävät!?!

Kuvituksena muuten vaan söpöjä kuvia koirista. 

Edit: Niin se on itsenäisyyspäivä tänään...hyvää itsenäisyyspäivää siis myös kaikille!

Rottakoiran unelma: A Dog Cocoon

Griffonithan ovat alunperin rottakoiria, ovat hävittäneet rottia talleilta ym., ja Pennilläkin on verissä sellainen pieniin pimeisiin onkaloihin ja koloihin meneminen ja niissä viihtyminen. Se tykkää myös nukkua viltin tai peiton alla, samoin tykkää olla tuolien alla ja yläkertaan sille onkin viritetty semmoinen oma pesä nojatuolin alta, jota suojaa vielä vilttikin. Näin eläinkaupassa sellaisen koiranpedin, jossa on myös katto, dog cocoon nimeltään, ja päätin ostaa sen Pennille synttäri/jouluahjaksi näin vähän etukäteen, se kun ei ole saanut mitään lahjoja vuosiin. Ja ai että mikä menestys, Penni on aivan mielissään sen uudesta pesästä ja se onkin nyt sitten muuttanut sinne asumaan.

Cocoon on Napille iso harmin paikka, Nappi ei mahdu sen oviaukosta edes sisään, vaan jäi kölistänsä kiinni oviaukkoon! Tässä molemmat tutustuivat ekaa kertaan Pennin yksiöön.

Napin  tupatarkastus:

No jo on ärsyttävä tämä cocoon.

Sitten pitikin siirtää Nappi muihin hommiin, kun se alkoi syömään Pennin asuntoa.

Pennin tupatarkastus:

I love it, I take it!

 

 Aluksi Penni sai mökkinsä ihan vinoon, mutta nyt se osaa olla siellä laaja-alaisemmin, niin ei kaadu koko hoito.

Ja tämän verran Penniä on näkynyt viime aikoina. Tekisi mieli ostaa toinen cocoon myös yläkertaan.

Maaarrraaaskuuuu

Vuoden pimein aika on nyt. Hämärä saapuu tänne jo kello 15 ja tunnin päästä siitä on pimeää. HUOH! Tulee ihan pakkomielle viikonloppuisin siitä, että lenkille on päästävä valoisaan aikaan, vähän kuin kesällä on pakko mennä ulos jos on lämmintä ja paistaa aurinko. Tällaista se on pohjoisen asukin elämä. Laitoimme jouluvalot ulos, sisälle, ylös ja alas ja luntakin on vähän maassa, että eiköhän sitä mukavampiin tunnelmiin päästä tuota pikaa. Kameraa ei ole tullut käytettyä viikkoihin, eikä koirienkaan elämässä ole sattunut tai tapahtunut mitään, molemmat on kivoja ja söpöjä ja nyt jälleen terveitä. Pikkujoulukauden ja muiden työmenojen vuoksi veli hoitaa koiria tässä kuussa tavallista enemmän, ehkäpä hänet voisi velvoittaa myös muutaman kuvan ottamaan. Tässä muutamia lokakuun kuvia, jolloin kaivettiin vanhat lelut kaapista hetkeksi aikaa esille ja sitten ne laitettiin sinne melko pian takaisin, kun koirat rikkoivat niitä taas lisää.

 Ohops.

Sohvatyyny

No kylläpä oli Penni tyytyväinen kun kekkasi istahtaa maailman pehmeimmälle sohvatyynylle!

On ne hassuja.

Napilta puuttuu keinot

Reissu ohi, olin Islannissa ja olipahan mielenkiintoinen ja kaunis paikka, mutta en oo varmaan missään nähny niin vähän koiria! Näin yhden ainoan. Lampaita ja islanninhevosia sen sijaan oli sadoittain. Kyllä kai niissä lammastiloilla on pakko olla koiria, ehken erottanut niitä sieltä laumasta.

Pennin tassut ovat sillä aikaa parantuneet hyvin, no huomenna se kaksi viikkoa kuuria onkin jo kasassa. On ollut tympeä vaiva, sanokaa minun sanoneen, silloin kun neljä tassua on kipiänä on olo koiralla aika tukala. Tokihan se sairaanhoito rutinoitui äkkiä suht helpoksi. Takapihalle lähtiessä Penni sai sukkien päälle solmitut pakastepussit ja niillä se kahisi siellä sitten menemään. Lenkille mennessä jaloissa oli tupot ja sukat, niiden päällä pussi ja sen päällä vielä toiset huonot sukat teipillä kiinni ja semmoisilla makkaroilla sitten taivallettiin. Tämä osoittautui helpoimmaksi, vaikkei siltä ehkä kuulostakaan, mutta sidetarpeet olivat niin isoja, ettei se lapsen rukkanen tai koirantossu mennytkään siihen päälle. Nyt huomisesta lähtien unohdetaan kaikki tossut ja muut ja eletään taas normaalia elämää. Ongelma on se, että Penni nuolee niitä tassuja ihan varmasti kotona yksin olleessaan, että eiköhän me jatketa sukkalinjalla vielä vähän aikaa, kunnes ei punoita eikä kutita. 

Nappi on välillä kyllä vähän rasittava, sillä ei nimittäin ole keinoja käsitellä tuntemuksiaan. Se hermostuu ihan hirveästi kun Penniä hoidetaan, varsinkin jos näyttää siltä, että Penniin sattuu tai Penni vastustelee. Se haukkuu kimeästi vieressä ja pyrkii hyökkimään Pennin kimppuun! Penni murisee ja myös omalta osaltaan hyökkää Napin päälle, joskus Penni aloittaa koko homman. Kauhean miellyttävää mallailla niitä harsoja ja kääreitä Pennin pikku tassuihin ku toinen huutaa kuin syötävä vieressä ja pyrkii tappelemaan. Nappi ei kai käsitä mistä on kyse ja sitten ei keksi mitään muutakaan tapaa osoittaa sitä ettei se tiedä mistä on kyse ja että sitä huolettaa. Koirapuistossakihan Nappi usein rähisee Pennille jos kaksi muuta koiraa vähän leikkii rajummin keskenään näiden lähellä tai jos joku tulee Penniä haistelemaan ja Penni ärisee toiselle koiralle, Nappi suuttuu Pennille. Heikkohermoinen tapaus.

 Siellä se Nappi taas luumailee Penniä, tässä tilanne yhden riidan jälkeen.

*huoh*

Massiivinen operaatio Polkuanturat Kuntoon 2014

Nonni, taas ollaan uuden jännän vaivan äärellä Pennin kanssa. Aamulla Penni nilkutti menemään ja lopulta kieltäytyi kävelemästä kokonaan, mikä on kyllä hyvin epätyypillistä Pennille. No kotona katsottiin puusilmä kovana tassuja ja yllätyttiin kyllä suuresti; vasemman etutassun iso polkuantura oli repeytynyt kauttaaltaan ja repsotti vain reunoiltaan paikallaan, hyi että oli ilkeän näköinen. Kiireesti aikaa lääkärille siis. Lääkärissä todettiin tulehdus kaikissa tassuissa ja kyseinen polkuantura päätettiin leikata pois kokonaan. Tassuja operoidessa (karvat veks ja kynnet kans oli leikattu, jes) lääkäri oli huomannut, että muissakin polkuanturoissa oli repeämiä, että kaikki neljä tassua olivat ihan vaivaisia. Syinä näihin on seuraavien osatekijöiden yhteisvaikutus: a) allergia ja siihen liittyvä tassujen nuoleminen, b) kostea syksy ja c) raapivat hiekoituskivet. 

Hoitotoimenpiteet ovat melko monimutkaisia ja pitkäkestoisia; kahden viikon ajan pesu, kuivaus, desifiointi, lääkesalva vetramil, harsotaitos, pehmuste, sideharso ympärille, haavateippi ja päälle vielä suojasukka vaikeimpaan tassuun, ja tämä systeemi vaihdetaan päivittäin. Pidetään kuivana. Pesu kuivaus, desifiointi,  canofite-lääke ja suojasukka-rutiini muihin tassuihin. Koko koira pestään malasebillä kolmen päivän välein. Aaaaaaah. Minulle on tulossa työmatka tähän, joten mies pääsee näihin hommiin kaiken lisäksi yksinänsä kohta, pitikin sattua. No pääasia että saadaan Penni taas kuntoon ja mehän handlataan jo tätä pikkukoiran sairaanhoitoa pitkän kokemuksemme pohjalta.

 Hirveen kokonen tuo tuppo.

 Pieni potilas, jälleen.

 Saimme lääkäriltä vinkin, että lasten kurahanskat ovat tosi hyviä tassuja suojaamaan ulkona, joten sellaiset piti ostaa. Sisäkäyttöön nuo toiset sitten. Voe mahotonta!

 Nappi olisi halunnut ne tietty itselleen.

Ja saikin.

Möllötellään

Täällä sitä vaan ollaan möllötetty sohvalla menemään kaikki illat, vuoden ankeimmat kaksi kuukautta lokakuu ja marraskuu ovat täällä. Kukaan ei oikein halua lähteä iltalenkillekään, mutta pitäähän sinne aina suoriutua vaikka kuinka on märkää ja pimeää. Joulukuussa taas jo tällaista jouluihmistä hymyilyttää ja tammikuussa on luultavasti lunta (jos ei ole niin...), joten ei ole niin synkkää.

Nappi keksii keinot viihdyttää itse itseään:

Juu kukaan ei lähe tuohon leikkiin mukaan koska se on niin tylsä leikki. 

Tällaista se meno useimmiten on.

Penni välillä kaipaa omaan residenssiinsä, joko yläkerran tuolin alle tai keittiöön kantokassiinsa.

Ai jes, nyt mä sain viimeisen sen uuden kannettavan. En usko että tämä kirjoittamistahti tästä nyt aivan käsiin räjähtää, mennään tällä tutulla kerta kaks per viikko - meiningillä, mutta ainakaan päivittäminen ei oo enää rasittavaa ja hankalaa. Ei ole tabletit tehty bloggaamiseen, olen tätä mieltä vahvasti.

Elegantisti harmaantunut

Nappihan se alkoi harmaantua leuasta jo kolmivuotiaana, kovasti ihmeteltiin että miten se nyt niin aikaisin, mutta asian tutkimisen jälkeen kävi ilmi, että se saattaakin olla melko normaalia, mutta myös hyvin yksilöllistä. Nyt Nappi on itse asiassa tasan kuusi ja puolivuotias ja on kyllä niin harmaa tuo leuka että huh hei. Muutama sen viiksikarvakin on muuttunut valkoiseksi. Saas nähdä mikä tilanne on vaikkapa vuoden päästä, mikäli siis yhtä terveenä ja hyvinvoivana pysyy vastakin. Mutta ihan on elegantisti harmaantunut meidän mielestä. Pennilläkin alkaa olla muutama harmaa karva kuonossa, nyt ekaa kertaa huomattiin, mutta ei se mikään nuorikko se Pennikään enää ole, täyttää pian viisi vuotta.

Mopsitavaraa osa 5

Onkohan tämä osa viisi vai mikä, no sovitaan nyt niin. Tässäpä uusia mopsijuttuja mitä olemme hankkineet tai saaneet.

Tämä ylläoleva mopsi on ostettu Kärsämäen kirpparilta. Mopsipatsaassa luki että bulldoggi 2 euroa. Menin kassalle ja sanoin otan tämän mutta ei tämä kyllä ole bulldoggi nii se myyjä sano vaan että no jooo, jotkut on niin tarkkoja. Hah, damn right I am. 

Tämän ihanan virkatun minimopsin sain synttärilahjaksi serkulta, hiieno!

Samassa paketissa oli tämä sopi lompakko, iiihana!

Eilen Mustissa ja Mirrissä käydessä kassalla minua tuijotti tämä tuote. Tässähän yhdistyy meidän koirien parhaat palat; Petit as in Petit Brabancon ja mopsi as in Nappi-Mopsi.

Tietokonerintamalla kaikki huonosti, menee varmaan marraskuuhun että saan uuden koneen. Hiljaiselo siis jatkukoon.