maanantai 26. huhtikuuta 2010

Ai niin!

Olen unohtanut mainita yhden tärkeän asian, Penni on jo muutaman viikon ajan osannut istua käskystä. Muutama viikko Pennin saapumisen jälkeen aloin jo kokeilemaan istu-käskyä aina silloin tällöin, mutta nyt vihdoin pari viikkoa sitten se yhtäkkiä älysi istuutua herkun edessä ja sen jälkeen se pian pääsi asiasta jyvälle. Nyt se istuu jo joka kerta käskystä ja alkaa jo pysyäkin istuallaan muutaman sekunnin. Palkkaan sen nykyisin aina istuma-asentoon, joten hötkyily takaisin seisaalleen on jäänyt. Fiksu se on! Tänne-käskyä (käskyistä lienee se tärkein) olemme myös treenanneet koirapuistossa ja omalla pihalla ja Pennihän tottelee. Olen opettanut sitä siten, että menen itse kyykkyyn ja pidän herkkua kädessä. Huudan sitä luokse silloin, kun se on kaartamassa minua kohti vielä näin alussa. Kerran testasin ja huusin tänne-käskyn kesken vauhdikkaimman ravin minusta pois päin ja sehän kääntyi ja juoksi saman tien luokse. Ihanan tottelevainen koira.

Nappi on totaalisesti toista maata. Arkitottelevaisuusharkoissa se aina tottelee oikein mallikkaasti. Luulen, että syynä ovat nakinpalaset, jotka ovat siellä aina palkkana. Kotosalla se tottelee, jos siitä siltä tuntuu ja huvittaa. Tänne-käskyä se ei tottele aina, mutta onneksi minulla on varakäskynä sana keksi. Sitä se tottelee useimmiten. Myös vierelle-käsky toimii yleensä, jos tänne-huuto ei tehoa. Hmmm. Jokin meillä meni siis alussa pieleen, mutta onneksi on näitä kiertoilmaisuja. Jos on oikein tosissaan paha tilanne, ei auta kuin huutaa isosti dentastix ja Nappi napittaa sekunnin päästä vieressä. Sitä vain ei viitsi treeneissä tai ihmisten ilmoilla kovin kailottaa.

Koirien tuplavahtivuoro keittiön edessä. Tästä ei huomaamatta ohi pääse.

Niin ja Penni kävi ottamassa vahvistusrokotteen viikko sitten ja painoi tasan kolme kiloa.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Kaupunkikierros

Meillä oli eilen muutamia asioita hoidettavana kaupungilla ja päätimme ottaa koirat mukaan keskustaan. Nythän on hyvinkin se aika Pennin elämässä, jolloin sitä kannattaa tutustuttaa uusiin asioihin. Sää näytti aika kehnolta, ja alkoikin sataa räntää pian jalkauduttuamme. Se ei meitä estänyt ja oikein rohkeasti Penni tutustui kaupunkiin. Määrätietoisesti se kipitti eteenpäin ja haisteli asiaankuuluvasti kaikkea roskista puhelinpylväisiin. Se vain oli aika kylmissään ja aina kun pysähdyimme, se rupesi itkeskelemään. Ja oli siinä mukana varmaan vähän jännäitkuakin.

Nappi vietti pentuaikansa aivan kaupungin keskustassa ja eilinen reissu oli hyvä muistutus siitä, miksi muutimme rauhallisemmalle alueelle. Olimme kaikki aivan ravassa pienen kävelyn jälkeen. Penni oli kuonosta hännänpäähän ihan harmaa ja Nappikin alkoi muistuttamaan mustaa mopsia. Myös meillä olivat lahkeet ja saappaat todella likaiset. Nappi myös auttoi pitämään kaupunkia siistinä nuohoamalla purkkia matkan varrelta, joten hermokin meinasi välillä kiristyä. No, sää tietysti vaikutti asiaan ja mielialaan muutenkin, kesäisin keskustassa on tietysti paljon mukavampi viettää aikaa ja tehdä kävelyjä. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja oli hieno huomata, että Penni ei arastele väenpaljoutta tai liikennettä. Pyöriä se kyllä aina vähän varoo, hyvä vain. Usein ne suhailevat ohi aika vauhdilla ja hyvin läheltä.

Jäimme autoon odottamaan kaupassa käynnin ajaksi ja Penniä väsytti.

Pitihän se Nappikin päästää matkustusboksistaan ulos, kun tuollaista naamaa näytti.

Se oli hyvä idea, saimme taas yhden syyn lisää imuroida auto.

Napin mielestä Corsan penkit olivat aika kovat sen selälle ja se päätti möyhentää niitä pehmeämmiksi.


Oikein antaumuksella siis.

Penkkiosaakin piti vähän uudistaa. (Tämän jälkeen jo kielsin tuon mahottoman raapimisen hyvänä auton- ja koiranomistajana...)

Osasi se välillä olla rauhassakin.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Reissussa

Olen ollut tämän viikon työmatkalla ja kotiin palaan perjantaiyönä. Kotona kuulemma hukutaan koirankarvoihin ja meille on nyt ostettu furminator, toivottavasti sillä saadaan helpotusta elämään. Onhan tämä ihan kivaa vaihtelua välillä olla lenkkeilemättä kolmesti päivässä, mutta sellaiseen päiväjärjestykseen tottuneena kävelyjä alkaa pian kaipaamaan. Ja pikkukoiria on kyllä ikävä!!! Päivän piristykseksi kuva Napista kuusiviikkoisena. Ihana pikku pallero!

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Karva siellä, miljoona karvaa täällä

Minulla on joskus tapana liioitella, mutta nyt olen tosissani. Meidän sohvassa on vähintäänkin miljoona sentin pituista vaaleata karvaa. Karvaa on myös jokaisessa vaatteessa, usein ruoassa, sängyssä ja suihkussa. Vähän niinkuin kaikkialla. Olen aiemmin ihmetellyt, miksi ihmiset puhuvat että sileäkarvaiset koirat ovat hankalia, koska ne pudottavat karvaa niin paljon. Nyt tiedän, mistä puhutaan. Tämä on Napin ensimmäinen kunnon karvanlähtöaika, aiemmin ei ole ollut mitään vastaavaa. Olen kuullut paljon kehuja laitteesta nimeltä furminator, sillä kammatessa kuulemma karva kaikkoaa ja vikkelästi. Katsotaan kuinka pitkälle pinna kestää ennen kuin ryntään eläinkauppaan.


Sain aika hyvän tilannekuvan ikuistettua. Tässä Nappi on hyppäämässä sohvalle. Korkealle se pienikin (ja pullea) ponnistaa.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Kiirettä pitelee

Opinnot ovat pitäneet minut erittäin kiireisenä viimeaikoina, mutta sainpahan yhden koulujutun palautettua tänään. Onneksi ruokakuntamme toinen jäsen on pitänyt hyvää huolta koirista, kun itse olen kököttänyt kirjastossa aamusta iltaan.

Mutta eipä meille kuulu mitään kummempia. No Pennin toinenkin korva on laskeutunut nätisti kolmiomalliin, joten nyt se muistuttaa yhä enemmän mopsia..Se on kasvanut myös selvästi ja painoakin on tullut. Ensi viikolla on taas rokotus, joten tarkat kilomäärät saamme silloin selville.

Taloyhtiömme etupiha alkaa vihdoin vapautua lumesta ja olemme päiväkävelyn päätteeksi päästäneet koirat leikkimään etupihan nurmikolle. Penni nauttii pihalla juoksemisesta ja sillä riittää valtavasti virtaa. Ainoa miinuspuoli tuossa pihalla leikkiessä on se, että joku (tai jotkut) rakkaista naapureistamme nakkaa aina purkkansa nurmikolle ja sehän löytyy joka kerta Napin suusta. Ja sen jälkeen minun kädestäni Napin kuolan kera, ah ihanuutta. Tänään Nappi bongasi pihalta oikean herkun, käytetyn pussinuuskan. Niitä suusta kaivaessa jo vähän jännittää ettei pussi vain repeäisi, veikkaan että nuuska on pikkukoirille hiukan myrkyllistä. Purkkakihan on myös myrkyllistä koirille, mutta käsittäkseni pureskellun purkan xylitolipitoisuus on vähentynyt.

Joka tapauksessa leikit omalla pihalla sujuvat hyvin, mutta koirapuistoon mennessä Penni raukka ei oikein osaa vapautua. Koirapuistot ovat aika huonossa kunnossa tällä hetkellä, joten leikit pihanurmikolla saavat riittää. Naapurin schipperke käy pihallamme leikkimässä omistajiensa saattelemana tai välillä omin luvin, joten meillä on ollut ihan oma koirapuisto tässä pihalla viimeaikoina. Penni kyllä on aika arka toisten koirien seurassa ja heittäytyy usein selälleen pian toisen koiran lähestyessä tai sitten se häntä koipien välissä luikkii karkuun. Ei auta kuin tavata muita koiria paljon, eiköhän se siitä vielä reipastu.


Etsi kuvasta profiili

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Hyvää syntymäpäivää Nappi!

Nappi täytti tänään kaksi vuotta ja niitähän sitten juhlittiin tottakai. Ensiksi otimme Napista kaksivuotiskuvat. Neiti on vain sisäistänyt tottelevaisuukoulutusoppinsa niin hyvin, että emme millään saaneet seisomakuvia otettua. Nappi laskeutui aina makuuasentoon namipalaa odottamaan.


Tämä asento kyllä antaa solakamman kuvan mopsista...


Seuraavaksi oli kakun vuoro. Napin kakku koostui tänä vuonna maksalaatikosta, jota koristivat suolaliha- ja juustoruusukkeet. Yritimme lavastaa samanlaisen kakunsyöntikuvan kuin viime vuonna, mutta tällä kertaa mukana olikin pikkusisko sekoittamassa Napin kuvioita.


Mitämitämitä tapahtuu, tuumii Nappi taustalla.


Kakku saatiin kuitenkin päivänsankarin kuonon eteen ja kyllä maistui!


Nappi on siirtänyt maitotuotteet sivuun ja keskittyy lihapuoleen.

Ennen jälkiruokaa puhdistettiin hampaat dentastixillä ja jälkkäriksi Nappi sai lampaankorvan, jota se äityi kaksivuotiaan tarmolla jopa puolustamaan, kun Penni sitä havitteli röyhkeästi.

Meillä ei ollut tänä vuonna Napille lainkaan lahjaa, koska se ei tarvitse tällä hetkellä yhtään mitään. Päätimmekin antaa sille elämyksellisen koirapuistovierailu-lahjan. Nappi ei kuitenkaan oikein mieltynyt ideaan ja se olisi varmasti halunnut palauttaa tai vaihtaa lahjan, niin surkealta se puistossa näytti. Syynä tähän oli aikamoinen vesisade ja puiston maaperä oli Napin tassuille liian vetinen ja kurainen. No, lopppu hyvin kaikki hyvin ja Napin syntymäpäivä sujui varmasti sen mielestä kaiken kaikkiaan ihan mukavasti.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Pentu kasvaa

Penni on salakavalasti kasvanut aika lailla. Pentupantaa pitää jo isontaa ja sen päähän nähden vähän ylisuuret korvat ovat sopusuhtaistuneet ja vasen korva on laskeutunut kolmioksi. Oikea korva vielä elelee omaa elämäänsä, mutta ehkä sekin tuosta asettuu.



Lumien sulaessa takapihalta koiria ei enää voi laskea ulos turvallisin mielin. Talven ajan olimme lapioineet takapihalle alueen, jota rajasi paksut lumikinokset ja koira(t) eivät älynneet tai tarjenneet loikkia niiden yli. Nyt pihalla on vain yksi ilo lumikasa, jonka päälle koirat juoksevat saman tien ja sieltä sitten jokaiseen ilmansuuntaan. Nappi kävi aamulla jättämässä kakkosviestin naapurien pihalle ja Penni iltapäivällä veti rallit toisen naapurin alueella. Koira-aitamme on talven jälijltä rullalla, eikä sitä voi asentaa vielä. Hmmm ehkäpä meidän on nyt aivan pakko käydä vähän pidemmällä aina, kun koirat siltä näyttävät. Hyvähän se sisäsiisteyskasvatuksen kannalta onkin. Nyt käymme Pennin kanssa ulkona kaksi kertaa päivässä kävelyllä ja Napin kanssa näiden kertojen lisäksi illalla pidemmällä lenkillä. Ja aina päästämme takapihalle, kun kuono nuuskii lattiaa. Penni oli jo meille tullessa hyvin siisti ja se on tehnyt tarpeensa paria kertaa lukuunottamatta aina paperille. Siltäkin osin on ollut siis pennun kanssa helppoa. Silti on mukavampi, että takapihaa ei aina käytettäisi vessana, vaan homma hoituisi lenkkien yhteydessä ja siihen tietty tähtäämme.



Vähän vain väsyttää.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Miniloma!

Kylläpä tuli pääsiäisloma tarpeeseen, on ollut mukava kääntää ajatukset kaikesta arkisesta hetkeksi pois ja viettää aikaa ihan vain kotona.

Pennin kanssa olemme tutustuneet lähitienoon lenkkipolkuihin, nyt kun lumetkin ovat pääosin sulaneet teiltä. Napin tassuja aristaa kylmä ja märkä maa ja aika ajoin eteentulevat lätäköt. Nappi ei tykkää yhtään ja korvat luimussa ja suorin jaloin se vaappuu meitä hihnan verran jäljessä lenkillä. Nappi on tehty sokerista. Onneksi tienvarsilla on vielä metreittäin lunta kestohangella, joten Nappi aina mahdollisuuden tullen hyppää penkalle kävelemään. Siinä onkin sitten haasteellista taiteilla kahden lyhyen hihnan kanssa, kun toinen pikkukoira juoksee innoissaan edessä ja toinen vasemmalla metrin korkeudella ei niin innoissaan. Muutoin kävelyt kahden koiran kanssa sujuvat hyvin, mitä nyt menee hiukan enemmän aikaa, kun meno ei aivan suoraviivaisesti etenevää ole.


Terassilla piisaa vielä lunta...


...mutta Nappi on toki löytänyt sulan kohdan.