keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Yritäpä siinä sitten järjestellä...

Yritäpä koirataloudessa järjestellä tekstiilejä kierrätykseen...

Tilanne yläkerrassa:


 Tilanne alakerrassa:


Nämä vissiin pitäisi nyt pestä uudestaan.



lauantai 19. syyskuuta 2015

Allergisen koiran hoitoa osa 3; Penni kuntoon 2015

Pennin allergiat todettiin virallisesti vuonna 2011, jolloin se alkoi saamaan siedätyshoitoa. Neljä vuotta sitten! Siedätys toimii, muttta sillä on silti aina aika ajoin tullut milloin mitäkin vaivaa, korvatulehduksia, tassutulehduksia, naamatulehduksia, kutkuttelua jne jne. Aivan viime aikoina olemme säästyneet pahemmilta lääkekuureilta, mutta nyt tästä kesästä asti se on purrut tassujaan, se nuolee alapäätään paljon (to del la rasittavaa ja Pennille varmasti ikävää) ja hinkkaa pyllyä lattiaan, sieltäkin kutkuttaa niin maan...että ei se nyt kauhean hyvinvoiva ole ollut. Kuitenkin toisaalta se on reipas, innokas, aktiivinen ja turkki on hyvännäköinen, että ei tässä mitään vuodepotilaita koskaan olla oltu. Mutkan kautta sain kuulla, että eläinkääkärissämme käy kerran kuussa allergia-asiantuntija, lääkäri joka nimenomaan hoitaa näitä iho-ongelmaisia ja allergisia. Ajan saimme viimein ja siellä käytiin viime torstaina. Olipas hienoa saada vihdoin ja viimein selkokielisen selvityksen allergioista ja siitä mitä Pennin kanssa kannattaisi tehdä, miten saadaan Penni kuntoon. Lääkäri jopa havainnollisti kaiken piirtämällä erinäisiä mind mappeja ja muita tietokaavioita, jotka sain mukaan. Ohjelapussakin oli viisi sivua. Tällä tavoin ne asiat parhaiten menevät perille! Allergianhoito ja tietämys siitä on muutenkin lisääntynyt viime vuosina, uusia ruokia on kehitetty, ja hoitotapoja löydetty. Monet omista käsityksistäkin muuttuivat. 

Hyviä uutisia ensin; korvat ja tassut olivat tulehdus- ja bakteerivapaat. Pennin allergia on "pistemäistä"; koko kehoa ei kutita, vaan vain pieniä kohtia, niiden hoito on helppoa. Huonot uutiset: Pennin naamassa oli suuret määrät jotakin, en muista mitä, mutta sieltä testit löysivät paljon allergian aiheuttajia. Peräpään alueen iho on tosi huonossa kunnossa ja pahan näköinen.

Pennillä on siis vaikea atopia, joka sillä tulee aina olemaan, ja se ei lähde kokonaan pois, mutta pystytään hyvin pitämään kurissa ja Penni tullaan saamaan kutkavapaaksi hyvin todennäköisesti. Nyt suuri huomio tassuihin ja alapäähän. 

Keinokavalkadi oli valtaisa! Lääkkeitä saatiin kuutta erilaista; antihistamiinia, kortisonia tabletteina, emulsiona ja suihkeena. Korviin hiivaa estävää ainetta. Pesu malasebillä. Öljyä ruokaan. Piti ihan tehdä "lääkelukujärjestys", koska annostukset olivat tosi monimutkaisia; jotakin kaksi kertaa päivässä, jotakin joka toinen päivä, jotakin kerran viikossa, jotakin kerran kuussa, APUA! Kaiken lisäksi aloitimme kutinapäiväkirjan, joo, kutinapäiväkirjan, jonka avulla seurataan mikä toimii ja mikä ei. Joulukuussa kontrolli, ja jos tuloksia ei synny, tehdään uudestaan ruokavaliomuutos ja sitä ennen "eliminaatiodieetti", selvitetään mitä voi syödä ja mitä ei. Minä kyllä uskon, että näillä tropeilla Pennin tietyt ihonkohdat ja tassut saadaan kuntoon, se nimittäin on aina reagoinut hyvin kortisoniin. Olen vain luullut, että sitä ei saa antaa pitkään. Uutta oli, että Penni tulee luultavasti olemaan loppuelämänsä jollain tableteilla, ja kortisoniakin voi eläimelle antaa eri tavalla kuin ihmiselle. Niin ja siedätyshoitoja on myös tullut uusia. Luultavasti siirrymme suun kautta annettavaan siedätyshoitoon, ei tarvitse kuukausittain käydä eläinlääkärissä piikkiä pistämässä! Senhän voisi pistää kotonakin, vaan se ei mieltä onnistunut ja minun piikkikammoni on vain pahentunut.

Jes, hyvä fiilis kun apua saadaan ja viimein pääsimme aidosti asiantuntevan lääkärin juttusille!


 Mitäs siellä rapistellaan ja puuhaillaan ja tuskaillaan?


 Tuossako tuo lääkelukujärjestys on? Voi kauheeta!


Edessä on pitkä ja kivinen tie. 


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Mopsi on terve kun se leikkii?

Nappi on ihan hirmuisen leikkisä koira. Se on 7.5. vuotta vanha, mutta leikkii kuin 7.5-kuukautinen pentu. No, kai se on hyvä merkki että on virkeä. Nappi hakee päivittäin lelun lelukorista ja pyytää leikkiin, ja jos leikkiin ei jaksa lähteä mukaan (joka päivä ei todellakaan jaksa...), se alkaa itsekseen touhuamaan sen pehmolelujen kanssa. Pehmolelu suussa se yleensä leikin päätteeksi nukahtaakin. Penni on aina valmiina leikkiin minun kanssani, jos minä aloitan leikin, mutta se ei koskaan itse kutsu leikkiin, eikä leiki kaikkien kanssa, eikä kaikilla leluilla. Sille mieluisinta on vetoleikit. Valitettavasti koirat eivät leiki keskenään leluilla ollenkaan, miten harmillista!

Toin kotiin uuden lelun. Olli voi lunastaa sählypallonsa takaisin sitten kun siltä tuntuu... eiks ne ole aika kestävää tekoa.


 Tottakai Nappi omi lelun kokonaan itselleen.


 Voi vitsin Nappi, siinä se nyt nassuttaa uutta hienoa palloa.


 Millon on mun vuoro?


 Haettiin toinen pallo messiin, että Pennikin saisi vähän pallotella.



Tietysti Nappi omi senkin pallon. On se ketku.


Siirryttiin Pennin kanssa sitten vetoleikkeihin.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Viikonlopun möllötykset a´la Nappi

Kipulääkekuuri ei pue Nappia kovin hyvin.





I am quite right in the head, right?






perjantai 4. syyskuuta 2015

Saikulla

Ja eiköhän ole Nappi taas saikulla. Merkillinen juttu sattui maanantaina. Olimme aamulenkillä, kun yhtäkkiä Nappi otti pienen sivuhypyn puun juurelta jota se haisteli, jonka jälkeen se ei enää laskenut vasenta etutassuaan maahan. Kannoin sen kotiin (olipa painava) ja sama meno jatkui sisällä, se piti tassua ylhäällä ja oli kivuliaan oloinen. Saimme lääkäriajan puolen tunnin päähän, jes, ja eikun asemalle. Siellä jalkaa väännettiin, käännettiin, painettiin, kävelytettiin, ja tökittiin ja Nappi vain heilutti häntää koko ajan, ei älähtänyt kertaakaan. Piti oikein toinen lääkäri hälyttää paikalle, koska jalassa selvästi oli jotain, Napin varpaat alkoivat nimittäin siinä vaiheessa kääntyä ikävän näköisesti sisäänpäin, se ei tuntunut tuntevan mitään, eikä osannut käyttää varpaitaan. Sitten jonotettiinkiin röngteniin. Minä koko ajan ihan sydän syrjällään että sillä on joku paha neurologinen vamma ja että se halvaantuu ja mitä vielä. Noh röngtenissä ei näkynyt mitään, ja kait se Nappi olisi kiljaissut jos se tassu olisi murtunut. Diagnoosina "todennäköisesti tylppä haavaton vamma ja siitä seuraava kiputila". Sinne oli kait mennyt joku ohut piikki sisään tai se oli vaikeasti astunut jonkun päälle, joka oli sitten kovin sattunut. Viikko liikuntakieltoa ja kipulääkekuuri. No HUH HUH HEIJJAAAAA!!! Nyt se sitten on ollut vähän tötteröö koko ajan metacameissaan, mutta kivuton on ja astuu ihan normaalisti tassulla.

No mitäs tämä liikuntakielto sitten muuten on merkinnyt, no bileitä Pennille. Olemme tehneet sen kanssa joka päivä nyt kunnon lenkkejä, ilman meidän myöhäiskeski-ikäistä mopsia. Lenkki on ollut keskimäärin tunnin mittainen ja noin viiden kilometrin pituinen, ihan uusia seutuja ollaan päästy ihmettelemään. Tavallisesti lenkkiemme kesto on siinä 40 minuuttia ja noin 3 kilometriä. Toisaalta, taisi Penninkin into, ja jaksaminenkin, jo vähän hyytyä, tänään se ei enää niin kauhean reippaasti ollutkaan edellä kipittelemässä. Ajattelin kyllä että vaikka kolme kertaa viikossa voisi tästä eteenpäin lenkittää koirat erikseen, Napille normimatkaa ja Pennille tätä pidempää. Ja myös: kyllä nämä pikkukoirat ovat meille justiinsa tarpeeksi liikkuvia, en minä tätä 5-6 kilsaa päivässä enempää jaksaisi millään käppäillä. Siis joka päivä. 



Tietokone temppuilee niin maan per*%&###*i että ainoaksi kuvaksi saatiin tämä kuva Pennistä sen residenssissä. Hihi, on sillä söpö pikku naama.