tiistai 24. elokuuta 2010

Paras aika vuodesta (lenkkeilylle)

Lenkkeilylle parasta aikaa on kyllä syksy. Keväällä on loskaista ja kuraista, talvella on aivan liian kylmää näille koirille ja kesällä taas usein liian kuuma. Mutta syksyllä luonto on ruskan takia todella kaunis, lämpötila on 10-15 asteen paikkeilla, eikä itsellä tai koirilla tule liian kuuma, vaan on juuri sopiva. Toisaalta täällä päin on ollut aika sateista ja aamuisin on jo hyytävän kylmä. Nyt on vielä hetken aikaa valoisaa myös ilta yhdeksän lenkin aikaan, joten aion nyt nauttia ja mennä positiivisella asenteella ja mielellä päivittäisille lenkeille.

Olen viime aikoina pohtinut paljon, mikä on sopiva lenkkeilyn määrä pikkukoiralle. Napin kanssa urheilimme aika lailla sen ollessa pentu ja nyt tuntuu että välillä liikutimme sitä jo liikaa. Olen kuullut ja lukenut monenlaisia mielipiteitä pentujen lenkkeilystä. Itse käymme aika usein lenkillä, mutta lenkit eivät ole järin pitkiä. Pennin kanssa en vieläkään sen ollessa 8 kuukauden ikäinen (juuri tänään täytti muuten 8 kk) ole käynyt meidän Napin kanssa tehtyjen aiempien lenkkien pituisia matkoja. Kuitenkin hihnalenkkejä käymme siis päivittäin, kun joidenkin ohjeistusten mukaan alle vuoden ikäisiä ei juuri pitäisi lenkkeilyttää muuten kuin vapaana juoksettamalla lyhyitä aikoja.

Meillä arkena aamu alkaa aamupissatuksella seitsemän aikaan, 10 minuuttia. Sitten aamuruoan jälkeen juuri ennen töihin lähtöä käymme toisella 10 minuutin kierroksella. Ensimmäinen pitempi lenkki, noin 20-30 minuuttia on neljän viiden aikaan ja sitten iltaruoka klo 18.00. Vähän sen jälkeen käymme taas 10 minuuttia ulkona. Iltalenkki on kahdeksan yhdeksän aikaan ja se on pisin lenkeistä, noin 30 minuuttia. Sitten kun tuo Penni on 100 % sisäsiisti (pakko myöntää, joskus EDELLEEN sattuu joskus vahinkoja), aamupissatukset vähenevät yhteen ja heti ruoanjälkeistä käyntiä ei varmaan tarvitse tehdä. En sitten tiedä liikutammeko näitä sopivasti, liikaa vai liian vähän. Kilometreissä lenkit eivät ole järin pitkiä, mutta en nyt osaa äkkiä laskea minkäpituisia nämä ovat. Kävelyvauhtia kuitenkin ja paljon aikaa haistelulle.


Penni tarkkailee roska kuonolla.


Ps. Veikkaan että Pennillä alkaa juoksut ihan näillä näppäimillä. Pitää selvittää, vaikuttaako se kahden viikon päästä olevaan koirannäyttelyreissuun mitenkään.

lauantai 21. elokuuta 2010

Teini-Nappi

Nappi on nyt teini-iässä. Nämä meidän tytöt eivät muuta heti täysi-ikäisiksi tultuaan pois kotoa, huh. Nappi on nykyään tassutellut meidän makuuhuoneestamme yön aikana alakertaan sohvalle nukkumaan. Ennenkuulumatonta! Sitten kun aamulla tulemme ylipirteän Pennin kanssa alakertaan, ei Nappi saa silmiään avattua millään. Minun on pitänyt kantaa se eteiseen. Viimeksi kun laitoin Pennille valjaita, Nappi oli kiirehtinyt takaisin sohvalle nukkumaan. Lenkillä taas se oikuttelee aiempaa enemmän ja paimentaa Penniä, jos se sinkoilee liikaa. Penni on kyllä vähän turhan palelevaa sorttia. Aamukasteessa 8 asteen lämpötilassa se nosteli tassujaan täristen.



Penni kerää kovaa vauhtia massaa ja on hankkinut muutaman naamarypynkin itselleen. Vielä kun ne omituiset hörökorvat laskeutuisivat jollekin tasolle. Meillä on Pennin kanssa ollut vähän terveydellisiä ongelmia, se kun on rapsutellut leukaansa ja naamaansa muutenkin mielestäni erityisen paljon. Sillä on aika karvaton tuo suunympärys esimerkiksi. Jokin sitä kutkuttaa ja yleisimminhän syynä on väärä ruoka. Noh me poistimme riisin Pennin yrjölänpuurosta ja vaihdoin kokeeksi lihan loheksi ja seidiksi. Olen huomaavinani jo eron muutaman viikon kokeilun jälkeen. Ruokakuppikin vaihtui muovisesta teräksiseksi. Kaiken kukkuraksi päätin kokeilla megaderm-kuuria. Megadermissä on runsaasti erilaisia vitamiinejä ja öljyjä, jonka pitäisi tehokkaasti ehkäistä iho-ongelmia ja vähentää kutinaa. Seuraillaan vielä pari viikkoa ja toivotaan, ettei Penni ole sen kummemmin allerginen jollekin ruoka-aineelle.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Kaverikoirat

Mummoni on ollut sairaalassa helmikuusta asti ja nyt hänet siirrettiin lähellä sijaitsevaan hoitokotiin. Päätin kokeilla kepillä jäätä ja tiedustella kodista, saako sinne viedä koiria vierailulle. Ja sinnehän oikein toivotettiin ilolla koiravieraat vastaan! Tosi mukava homma. Niinpä pakkasin koirat autoon ja huristelimme tapaamaan mummoa. Mummo ei koskaan ollut mikään koirafani ja Nappi varsinkin herätti hänessä ihmetystä omituisella ulkomuodollaan (ja hiukan yli-innokkaalla käytöksellään). Ankaruuden takaa kuitenkin aisti aina sen, että kyllä hän tykkäsi Napista ja kovasti tavatessaan aina halaili ja silitteli. Mummo kutsui Nappia narunaamaksi, mikä on mielestäni aika osuva lempinimi.

Kärräsimme mummon hoitokodin aidatulle piha-alueelle ja päästimme koirat vapaaksi. Mummo nauroi ääneen ja silmä kovana seurasi koirien leikkiä ja juoksua. Napista hän ei välittänyt lainkaan, mutta Penniä silitteli kovasti ja hellitteli sitä. Tuli kyllä itsellekin todella hyvä mieli ja koirat otamme vastedeskin mukaan moikkaamaan. Kuvia ei nyt tästä otettu, joten tässä nyt joku sekalainen kuva kesältä.


Nappi ja Penni odottavat ulospääsyä.

Ei vissiin jaksaisi kovin kauan odottaa.

maanantai 2. elokuuta 2010

Pennin vinkeitä

Penni ei ole koskaan tukenut puutarhaharrastustani. Alkukesästä yritin (epätoivoisesti) istuttaa kaupan ruukkusalaatteja kukkapenkkiin ja ruukkuihin lisää kasvamaan. Penni kävi pääsääntöisesti aina nappaamassa juuri istuttamani salaatit ja nopeasti toimitti ne pihan perälle. Ei se niitä edes syönyt koskaan. Tänään minulla alkoi taas työt ja Penni ei ilmeisesti oikein ilahtunut asiasta. Kotiin tullessa se oli kaatanut avokadon kivestä vuoden päivät (nyyh) kasvattamani avokadon taimen sohvalle ja juuri valkoisen viltin ja valkoisen sohvatyynyn päälle. Lisäksi se oli pipertänyt lehdet pieneksi silpuksi, mutta ei onneksi ollut niellyt niitä juurikaan. Sillä on ilmeisesti vähän patoutunutta energiaa johtuen varmaan siitä, ettei olla puistoiltu viikkoon ja koirakoulukin loppui hetki sitten. Tänään vienkin sen koirapuistoon ilman Nappia, joka saa tyytyä hihnalenkkeihin nyt jonkin aikaa. Saas nähdä miten Penni uskaltautuu juoksemaan muiden koirien kanssa ilman Napin tukea ja turvaa.

Ilmavat korvat ja pelottavat silmät.