keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Nakit silmillä

Kaupassa tuli vastaan ihan mahdottoman ruma lelu koirille ja tottahan se sitten piti ostaa. Kyseessä on tuollainen nakkilelu. Siinä on neljä nakkia narussa ja jokaisella nakilla on naama erilaisessa irvistyksessä. Kumma juttu, koirat eivät yhtään tykänneet lelusta. Ehkä niitä ottaa pannuun se, etteivät ne koskaan saa meillä nakkeja, niin tällainen lelu ei paljon naurattanut. Kameran asetukset olivat jossakin ihan ihme moodissa, joten liikkuvainen Penni ei oikein näy kuvissa.


Jaha, mitä sää nyt oot meille hankkinut?


Maistetaanpa, onko tästä lelusta mihinkään.


Phyi, hyh, karseaa.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Mennään bussilla (koska on pakko)

No voihan että, nyt meidän vanha 18 vuotta vanha corsa hajosi kenties lopullisesti. Olemme viikonpäivät olleet ilman autoa ja kyllä se koiraharrastuksia haittaa ja pahasti, sillä en nimittäin pääse niihin! Hallille ei pääse julkisilla kätevästi, eikä muutenkaan tunnu yhtään hyvältä ajatukselta stressaantua koiran kanssa bussissa ennen ja jälkeen treenien. Toisaalta nyt on ollut ihan ok pitää vähän taukoa treeneistä, olemme niin pitkään käyneet niissä joka ikinen viikko. Täytyy nyt katsoa, mitä teemme, korjaammeko vanhan koslan vai pitääkö tässä ostaa uusi. Kyyyyyyyllähän semmoinen ilmastoitu farmarimallinen auto houkuttelisi. Mutta pankkilaina ei.

Meidän oli kuitenkin mentävä eläinlääkäriin bussilla tällä viikolla. Nappi kävi virallisissa silmä- ja polvitarkastuksissa ja Penni allergiapiikillä. Koirat herättivät ihastusta kanssamatkustajissa ja molemmat osasivat käyttäytyä oikein hyvin, joten ei tässä hätiä mitiä. 

Napin polvet olivat ok, mutta valitettavasti sillä on entropion, eli sen silmän alaluomi on kääntynyt epänormaalisti sisäänpäin. Yleinen vaiva mopseilla, mutta se on kyllä huono juttu, että tuollainen on tällä rodulla yleinen! En ole vielä tutustunut asiaan sen enempää, koska Napin silmät ovat pysyneet hyvinä, enkä ole mitään ongelmia havainnut. Lähinnä kait siis entropion Napin kohdalla näkyy siinä, että sen silmät ovat liian ulkonevat ja niihin voi siten osua helposti tikut ja roskat. Onneksi olemme kuitenkin säästyneet silmävaivoilta viime aikoina, en muista milloin sitä olisi sen vuoksi hoidettu, olisiko ollut toissa kesänä? On sillä kuitenkin ainakin kaksi kertaa osunut joku ruohonkorsi silmään. Entropionin voi hoitaa kuntoon kirurgisesti ja tietysti hoidatamme sen tarpeen vaatiessa, eli jos siellä jatkuvasti vaikka on joku haava tms. muu vaurio. Mutta eiköhän tässä jatketa aivan entiseen malliin touhottamista. Mutta ei saanut puhtaita papereita meidän Nappi!


Jahas, mitäs nyt, kun silmässäkin on vikaa?


Taidan pohtia asiaa tässä hieman.


Nojoo, eiköhän tästä entiseen malliin jatketa touhuja.


Penni ottaa rennosti!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Hulluttelija - Penni

Penni oli tässä joku aika sitten vanhempieni luona kylässä. Jos Nappi on hanskahullu (sekoaa hanskan tai käsineen nähdessään ja sen on pakko ainakin yrittää saada se itselleen), niin Penni on ehdottomasti mattohullu. Meillä ei ole täällä muuta kuin yksi pienehkö käytävämatto eteisessä ja silläkin se tykkää loikoilla. Vanhempien luona oli uudet valkoiset villamatot ja Pennihän tykkäsi. Tykkäsi oikein kovasti.



Mmm, miellyttäväntuntoinen matto.


Juuu, oikein hyvä. 


Ihan hirveeeeeeeeeeen kiva matto!

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Selvittiin säikähdyksellä

Nyt sai Nappi ensimmäistä kertaa köniinsä koirapuistossa, kun yksi Nappiakin kipakampi pikkukoira vähän antoi sille kyytiä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, eikä mitään fyysistä sattunut. Nappi vähän vinkui siinä säikähdyksestä, kun se koira sitä ajatti, mutta ei siihen osunut hammas tai mikään muukaan. Mutta henkisesti se otti sen kyllä tosi raskaasti, häntä ei koko aikana enää suoristunut ja se kyhjötti vain mun jaloissa koko puistossaoloajan tähän tyyliin:


Heti puistosta lähtemisen jälkeen sen meno palautui normaaliksi. Joo no niin, nyt täytyy myöntää että on tuo Nappi taas vähän lihonut, kunnon pallo.

Tässä Pennin tyylinäytettä koirapuistosta, kovasti palelee, eikä ole yhtään kivaa:



keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Tuuraajamopsi Nappi

No nyt vuorostaan Pennillä alkoi juoksuaika, vielä kolme viikkoa vähän rajoittuneempaa ja rauhallisempaa menoa  meillä siis. Jännä juttu, että nuo juoksut sattuvat näillä aina peräjälkeen. Penni ei pääse nyt agilitytreeneihin, vaan eipä hätää; Nappi tuurasi Penniä eilen sen agilityn jatkoryhmässä. Ja voi että sillä meni hyvin! Ensinnäkin se herätti suurta ihastusta ja hupia treenikavereissa, kun se oli niin mahottoman innokas ja ihmeissään uudesta touhusta, koirista ja tohinasta. Toisin kuin agilityä aktivointiin-kurssilla (jossa me nyt taas alamme käymään kuitenkin) me etenimme paljon reippaammin ja mielekkäämmin ja teimme jo parin esteen sarjoja; hyppyjä ja putkia useilla toistoilla. Pussia ja keppejäkin kokeiltiin. Ei se Nappi kovin välkky tai nopea liikkeissään ole, mutta intoa riittää ja ihan hyvin se lopulta hoksasi mistä on kyse. Mopsista on moneksi. 

Nappi vain vissiin vähän valtautui näistä uusista tempuista. Illalla siirtyessämme alakerrasta yläkertaan nukkumaan Nappi oli testannut hyppykykyään omatoimisesti ja loikannut meidän sänkyyn.

Hop vain!


Penni on nyt sitten vuorostaan vähän allapäin ja omissa oloissaan. Sen sänky on nykyään tuolin alla ja siihen on viritetty tuollainen viltti. Siellä se tykkää hengailla. Kuvaa varten vedin sen sänkyineen piilopaikastaan esille, eikä se näköhään oikein tykännyt.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Josko nyt rauhoittuisi

Heti lomareissun jälkeen lähdin neljän päivän työmatkalle.  Huh huh, joska tämä elo nyt vähän rauhoittuisi taas. Oli koirabongauksen kannalta huono reissu, taisin nähdä yhden (1) koiran koko aikana. Kotona kaikki oli mennyt oikein mukavasti ja Pennin silmänympäryksetkin olivat priimakunnossa palatessani. 

Nappi se vain oli viisastunut ja kaunistunut poissaolessani, eikö olekin älykkään oloinen ja näköinen tämä mopsi? Hanskahulluus oli taas päässyt valloilleen.


tiistai 6. maaliskuuta 2012

Slovenian mopsit

Olimme minilomalla Sloveniassa ja täytyy kyllä sanoa, että olipahan hyvä reissu. Ennen kaikkea siksi, että siellä tuli mopsi vastaan joka kadunkulmassa; siinä pysyi meikäläisten lomafiilis kunnossa. Heti ensimmäisenä päivänä ensimmäinen vastaantuleva otus oli mopsi, ja samana iltana kohtasimme toisen mopsin, jota kannettiin sylissä. Teimme yhtenä päivänä bussireissun ja eiköhän puolessa välissä matkaa bongattu kaksi mopsia huoltoaseman pihalta lekottelemasta. Ja yhden kerran olin kompastua yhteen tosi pieneen mopsiin. Saattaa kuulostaa nyt vähän oudolta, mutta melkein voisin vannoa, että muutkin mopsinomistajat bongaavat mopseja reissussa ollessaan. Eikö niin? Joohan? Ei me voida olla ainoita? En viitsi laittaa tänne kuvia kuitenkaan, se ehkä menisi jo vähän häiriköinnin puolelle.

Veljeni oli koiravahtina ja hyvin oli mennyt. Pennin allergia taas oireilee ja sen silmänympärykset olivat aika huonossa kunnossa palatessamme, mutta nyt olemme saaneet tilanteen rauhoitettua. Keitämme vedenkeittimellä vettä, jäähdytämme veden ja puhdistamme silmänympäryksiä sillä lääkärin ohjeen mukaan pari kertaa päivässä ja sen jälkeen laitan niihin tällä kertaa ihan bebanthen-rasvaa. Se ei osu silmään ja tuntuu toimivan hyvin. Lääkäri neuvoi, ettei se aiemmassa kirjoituksessa mainitsemani viatop-voide ole kovin hyvä silmien lähellä, pitääkin korjata se sinne aikaisempaan tekstiin. Pitäisi kyllä varmistaa tuo bebantheninkin käyttö lääkäriltä, sopiiko sitä laittaa noin lähelle silmää...On tosi hankala löytää mitään voidetta tuohon kohtaan. Minäpä vielä varmistan tuon. 

Mutta taas koirat ilmeisesti olivat kokeneet jonkin yhteenkuuluvaisuuden tunteen, kun me olimme poissa kotoa. Aivan ennenkuulumattomasti Nappi on tänään antaumuksella nuollut Pennin korvia ja mahaa. Käsittääkseni ainakin tuo korvien nuoleminen on positiivisen kanssakäymisen merkki, oikein semmoinen rakastava ele. Sama kävi kesäloman jälkeen, jolloin näiden välit parantuivat huomattavasti.


Aika omituista, mutta antaa mennä vaan, tuumaa Penni.