sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Great Success!

Jes jes joo, ensimmäistä kertaa menestyttiin Pennin kanssa mölliagilitykisoissa, oltiin kolmansia. Saatiin nollarata, mutta aika ei riittänyt parempaan sijoitukseen, vaan eipä tuo mitään haittaa. Penni on tosi nopea radalla, joten minun pitää vain parantaa ohjausta, niin saadaan nipistettyä siitä ajasta. Pitää osata jarruttaa koiran vauhtia ajoissa, ettei tule liian laajoja kaaria tarpeettommissa paikoissa ja niin edelleen. Palkinnoksi Penni sai uuden viltin.


Penni oli oikein tohkeissaan palkinnostaan.


Ja halusi ehdottomasti omatassuisesti avata viltin pakkauksestaan. 


Ja levittää viltin sopivalle alustalle.


Noooooin.


Joo-o, ihan ok tuntuma. 


Ja niin oli palkintokin Great Success.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Koiran allergia osa 1

No niin, nyt vihdoin ja viimein on sopiva hetki istua alas ja kirjoittaa tänne Pennin allergiasta. Olenkin muutamaan otteeseen täälläkin ihmetellyt Pennin rapsuttamisia ja korvatulehduksia, mutta vasta hiljattain meille on valjennut, mistä kaikki on johtunut (allergioista siis), mille kaikelle se on allerginen ja miten asian kanssa parhaiten pärjätään. Nyt on vihdoin ja viimein saantu ruokinta hyvälle mallille ja Penni on aloittanut siedätyshoidon. Ajattelinkin jakaa lukioiden kanssa meidän kokemuksiamme allergisen koiran hoidosta ja siitähän riittää juttua useammaksi postaukseksi, prosessi on ollut melkoisen pitkä ja hankala. Ja korostan, nämä ovat vain Pennin kanssa testattuja toimia ja apuja, eivätkä ne välttämättä toimi muiden koirien kohdalla, puhun siis vain tästä yhdestä ainoasta tapauksesta.

Penni on nyt todettu allergiseksi pöly- ja varastopunkille allergiatestin avulla ja useimmille ruoka-aineille, esimerkiksi lähes kaikille lihatuotteille. Pölypunkkiallergiaa vastaan tehoaa ahkera imurointi, koirien sänkyjen tuulettaminen ja yleinen asunnon siistinä pitäminen. Sivuvaikutus: siisti asunto. Varastopunkki on kinkkisempi, sitä on elävänä ja kuolleenna monissa koirien kuivaruoissa, tai siis ilmeisesti ruokapusseissa. Meillä oli varastopunkista vähän väärä kuva aluksi, ilmeisesti ruoan pussista heti pois ottamisella, puhtaaseen pussiin siirtämisellä ja pakkaseen laittamisella punkista pääsee eroon. Penni saa näiden siisteystoimien lisäksi siedätyshoitoa, joka ei siis tehoa ruoka-aineisiin, mutta näihin kahteen muuhun kyllä. Se saa kuukausittain sellaisen piikin, jossa on käsittääkseni juuri niitä allergeenejä, joille se reagoi. Siedätyshoito tehoaa hyvin.

Pennin kohdalla suurin ongelma on kyllä sen lukuisat ruoka-aineallergiat, eikä sille ole varotoimista huolimatta edes hypoallerginen kuivaruoka sopinut. Penni voi syödä lohta, porkkanaa, pinaattia ja valkosipulia. Näistä keittelemme sille puuroa, johon lisäämme multidogs-tabletteja ja viacutan-öljyä. Juustoa ja maissia se sietää pienissä määrin. Lisäksi eläinlääkärissä myydään hypoallergista märkäruokaa, jota se voi syödä, sitä vaan pitäisi roudata kotiin valtavia määriä ja yksi pieni säilyketölkki maksaa vajaan kolme euroa. Olemme testanneet lähes kaikkia lihatuotteita, mutta se ei kertakaikkiaan voi niistä mitään syödä. Erilaisia kasviksia on kokeiltu tuloksetta, mutta viljoja emme ole testanneet vielä juurikin sen vuoksi, että luulimme, ettei se voi mitään kuivaruokaa syödä sen varastopunkin takia. Emme kuitenkaan ole läheskään kaikkia helposti siedettyjä ruoka-aineita ehtineet kokeilemaan, koska prosessi kestää hyvin pitkään. Jos se ei jotakin siedä, pitää kaksi kolme viikkoa kokeilun jälkeen rauhoittaa tilannetta. 

Kuulin helpotuksekseni, että sen ruokavalio on kuitenkin ihan hyvä ja "lisäravinteiden" turvin se saa kaikki hivenaineetkin. Ja onhan tuo melkoisen terveellistä ja hyvälaatuista puuroa mitä se syö! Treeneihin paistan Pennille oikein kuumalla pannulla lohisuikaleita sellaisiksi kuiviksi paloiksi ja se rakastaa niitä. Ruokakokeilu jatkuu edelleen, koska on sitä ruokavaliota silti syytä laajentaa. Kokeilulistalla on eri lähteistä saatujen vinkkien perusteella nyt tofu, kalkkuna, erilaiset viljat kylmäkäsittelyn jälkeen ja quinoa (vai onko sekin viljaa...). Markkinoilla on myös minulle uusia tuttavuuksia; easy green ja keepers-mix sekoituksia, joissa on esimerkiksi erilaisia yrttejä ja salaattia jauheena taikka jonakin massana. Voisin kuvitella, että ne saattaisivat Pennille sopia. Kerron sitten täällä aina miten kokeilut etenevät.

Ja miten Pennin allergia ilmeni; jatkuvana rapsutteluna ja korvastulehduskierteenä. Nyt olemme oppineet tulkitsemaan Penniä ja jos se syö jotakin sopimatonta, se rapsuttaa naamaansa ja kovasti. Pidemmän kokeilun päälle korvahiiva iskee helposti. Silloin kun taas on liian pölyistä, se rapsuttaa kylkiään ja pureskelee tassujaan. Mutta nyt kun ruokavalio on sille sopiva ja meillä on siistiä, Penni elelee oikein tyytyväistä elämää ilman sen suurempia vaivoja. Korvatkaan eivät enää vaivaa ja toimimme nopeasti jos oireilu alkaa. Sen turkki on minusta pysynyt aina hyvässä kunnossa ja se on normaalinpainoinen, joka kaikista näistä sadoista kuvista, joita täällä on, toivottavasti näkyy.

Toivottavasti tästä allergiakirjoituksesta on hyötyä muille samassa tilanteessa oleville. Koko ajan opimme asiasta edelleen lisää, kirjoittelen sitä mukaa tänne Pennin edistymisestä. Ja vastaan mielelläni kysymyksiin näiden meidän kokemuksiemme perusteella ja tänne saa mielellään antaa vinkkejä helposti siedetyistä ruoista ym. asiaan liittyen.

Pikkuinen Penni.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Maissiluu

On olemassa koirille tarkoitettua puruluita, joissa ei ole yhtään lihaa. Puhun maissiluista, joista minä ainakin tykkään antaa koirille, koska ne eivät haise pahalle tai ole yhtään ällöttäviä. Ne vahvistavat hampaita ja poistavat hammaskiveä, perfect! Se on sitten ilmeisesti asia erikseen, tykkäävätkö koirat niistä...



Tällaisia nämä maissiluut.


Hmm...epäilyttävää.


Ensivaikutelma ei vakuuttanut Nappia.


Pennikin oikein mahdollisimman kauas kiipesi maissiluista.


Mutta sitten Penni vähän innostui asiasta, kun pikkuisen houkutteli.


Snif, ei haise miltään.


Jeez, you´ve got to be kidding me!!

torstai 19. tammikuuta 2012

Nappi on turhautunut

Voi jösses tuo Nappi on turhautunut pikkukoira. Äkäinen ja ärsyttävä. Syynä on varmaan aktiviteettien ja liikunnan puute. Nyt on jo lauhempaa, mutta tuossa oli vajaa viikko -10 astetta ja se on näköjään uusi pakkasraja, semmoista kolmella jalalla koikkelemista kaikki lenkit oli, että sääliksi kävi. Ja töissä on ollut tosi raskasta molemmilla, niin ei illalla ihmeellisempiä juttuja jaksa keksiä. Mutta kamelin selkä katkesi kyllä seuraavien tapahtumien jälkeen.

Aamuisin heti ensiksi me käydään pikkuisella kävelyllä ja vielä juuri ennen töihin lähtöä koirat käy vielä varalta takapihalla. Aamuruoan jälkeen Nappi usein kiireesti porhaltaa sohvannojalle kököttämään, eikä enää missään nimessä haluaisi käydä takapihalla, varsinkaan pakkasilla. Me yleensä sitten nostetaan se siitä sohvalta ulos. No nyt menin sitä sitten siitä noutamaan niin Nappi perhana murisi minulle. Ihan semmoista kunnon murinaa. Ajattelin että jaa, mitä ihmettä, mutta nostin sen siitä huolimatta ulos. Seuraavana päivänä sama, laitoin sen silti ulos. Siinä vaiheessa mietin, että ei kai siihen satu se nostaminen ja nostelin sitä sitten ahkerasti sinä päivänä, mutta ei se murissut enää. Pahaa-aavistamaton mies sitten toissapäivänä nosti Napin sohvalta ulos ja Nappihan äkämystyi, murisi ja yritti hyökätä miehen naamaa kohti; periaattessa se siis yritti haukata häntä naamasta! Tuolla kuonolla onneksi seurauksena oli vain huulikosketus... HUOH. Nyt kun on ollut lauhempaa kaksi päivää, niin se ei ole murissut kellekään. Mutta en kyllä tiedä voiko se olla niin, että se inhoaa pakkasta niin paljon, että pitää murista...


Leppoisa ulkonäkö voi pettää...

No niin, long story short, ilmoitin Napin eilen agilityä aktivointiin-kurssille joka alkaa ensi kuussa. Siihen asti lääkkeeksi turhautumiseen ekstarhuomiota, ekstraleikkejä, ekstraluita ja ekstrapitkiä lenkkejä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Napin kökötys

Nappi se ottaa rennosti aina vaan ja kököttää mitä omituisimmissa asennoissa.






Yksi tassu ilmassa...




...ja sama tassu suussa.

torstai 12. tammikuuta 2012

Pennin päivätouhut

Nyt selvisi, mitä Penni luultavimmin touhuaa täällä päivisin. Viime viikonloppuna Penni nähtiin toistuvasti tämmöisissä puuhissa:


Se pitkät pätkät katseli ikkunasta ulos tarkkaavaisesti.


Tuli kiire siirtää tuo orkidea pois, Penni näköjään välillä nousee ikkunalaudalle paremmille kyttäyspaikoille. (Sain ekaa kertaa ikinä orkidean uudestaan tekemään nuppuja, jotka nyt ovat jo kukassa, jes).


Samaan aikaan Nappi ei-niin-tarkkaavaisena. Hui kauhia, mikäs sen silmäkulmassa oikein on, joku näppylä näköjään. Näyttää olevan nyt parantunut, t: tarkkaavaiset omistajat.

lauantai 7. tammikuuta 2012

No se ei mennyt kovin hyvin

No meidän mölliagilitykisat Pennin kanssa eivät menneet kovin hyvin, möö ja buu. Ilmoittauduttiin A ja B - radoille. Ekalla kerralla Penni meni yhteen putkeen väärästä päästä. Kuulemma ohjasin kai ihan suht oikein, mutta sinne se livahti. Kymmen miinuspistettä siitä. Oikeissa kisoissahan tuollaisesta saisi hylsyn. B-kierroksella (joka on sama rata kuin A, mutta toisinpäin) unohdin radan, missasin kaksi estettä kokonaan! Höh höh, se oli täysin mun moka ja harmittaa. Ei saatu tulosta ollenkaan, vaan otettiin rata uusiksi. Kolmannella kierroksella Penni hyppäsi hyppyesteen väärältä puolelta, en yhtään muista että mitä siinä tapahtui, mutta siitäkin saatiin se kymmenen miinuspistettä. Nooooh ei se mitään, uusia kisoja kohti vain ja lisää treeniä ainakin mulle. Pitäisi vain jotenkin saada aivot muistamaan ne esteet oikein. Keskittyä kunnolla. Mutta sen oon kyllä aina tiennyt, että Penni on kympin koira!



Kisojen jälkeen Penni jaksoi vielä leikkia Napin kanssa vartin ja minun kanssa toisen vartin, kunnes alkoi ramasemaan.

torstai 5. tammikuuta 2012

Uusi vuosi, katsaus historiaan


En tee katsausta blogin historiaan tai meidän koirien historiaan, vaan vielä kauemmaksi. Tässä on mopsi vuodelta 1894, eikö ole hämmästyttävästi meidän Pennin näköinen? Ihan kuin Penni vuonna 2012.

Kuvan lähde


Tämä mopsi vuodelta 1902 on ihan kuin meidän Nappi samassa tilanteessa; " when she sees another pug in the kennel that she don´t like". Ensimmäisen kuvan mopsi on kyllä tosi erinäköinen kuin tämä, vaikka välissä on vain kahdeksan vuotta. Tästä 1900- luvun alusta mopsit ovat muuttuneet aika vähän, tosin on tuolla Champion Lokilla ehkä aavistuksen enemmän kuonoa kuin monilla nykymopseilla. 

Kuvan lähde

Tihhih, tässä vielä historiallinen griffon petit brabancon vuodelta 1933. Hirveen söpö!!




Kuvan lähde