keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Erilainen joulu

Erilainen joulu ainakin meille, koirat nyt olivat tutun jouluperinteen mukaisesti koirahotellissa, tällä kertaa kuitenkin vähän kauemmin, nimittäin kokonaisen viikon, sillä me matkustimme Lissaboniin joulunaikaan. Hyvin siellä oli mennyt!

Lissabon oli hyvä koirakohde, näimme kolme mopsia, kaikki ilman hihnaa totta kai. Nappia ei voi kuin juuri ja juuri mökillä pitää vapaana. Miten näissä eurooppalaisissa suurissa kaupungeissa koirat ovatkin niin hyväkäytöksisiä? 

Kävimme myös läheisessä kaupungissa Sintrassa tällaisessa satulinnassa, Penan palatsissa. Paljon ollaan reissattu, mutta tuo paikka kyllä teki vaikutuksen, oli aivan uskomaton. 

Eikä vähiten siksi, että siellä eräässä lasikaapissa oli tällaisia mopsiastioita! Menisivät griffoneistakin.



torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää Joulua!

Oikein hyvää ja rauhallista joulua Kaikille Teille Lukijoille!





Toivottavat Pienet Mustanaamiot Nappi ja Penni

perjantai 18. joulukuuta 2015

Metkuja, taas

Nappiiii, tääänneeee, missä oot? Korvienpuhdistuuuuus!


lauantai 12. joulukuuta 2015

Viiiiiikonloppu! Viiiikonloppu!

Jes, rauhallinen viikonloppu tiedossa. Sehän tietää valoisanajan lenkkejä lähimetsässä, kokkailua, Netflixiä ja pitkiä yöunia! 








Mukavaa viikonloppua ja joulunodotusta kaikille!

maanantai 30. marraskuuta 2015

Njäh

No sitä lumista talvea kesti yhden viikon ja nyt on satanut vaan vettä ja on ollut lämmintä ja pilkkopimeää ja valivalivali. Eilen kuitenkin ilahdutti suuresti eräs luonnonilmiö. Päivällä paistoi aurinko! Ihan oikeasti en ole nähnyt aurinkoa moneen viikkoon. Sitten heti kamera laulamaan ja koirista kuvia! Oli sunnuntaipäivä, ja meininki sen mukainen. 


 Hei Nappi, ekskjyysmii, saatko sää nyt varmasti happea?


 Mitä tarkoitat, hyvin tässä ilma vaihtuu.


Varsinkin kun vähän nostaa nenua.



lauantai 21. marraskuuta 2015

Ah, lunta!

Vitsit mikä valtava ero lumella on mielialaan, ainakin täällä meidän laumassa. On aivan mukava mennä lumisella kelillä lenkille, mutta on aivan kamalaa mennä sysimustaan lumettomaan, märkään ja sumuiseen maastoon marraskuussa. Vuorokauden ajalla ei ole väliä, koska päivän pituus on nytkin vain 6 tuntia. Nappi ei ole tykännyt yhtään lenkkeillä viime aikoina, sitä inhottaa kostea maa ja hiekoituskivet, mutta nyt kun on lunta, niin hertsileijaa, sehän jopa hölkkää edellä! Pliis, älä lumi sula enää pois!




keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Penni

Penni on ollut sillä lääkekuurilla nyt jonkin aikaa. Nykyään annetaan antihistamiinia 1 tabletti per päivä ja tiistaisin ja perjantaisin laitetaan voiteita ja suihkeita. Ja jes, Penni voi todella hyvin!

Jostakin syystä eilen se teki yhden tosi epäpennimäisen tempun, tuhosi lelun, tuon pehmopallon tuolla takana! Mistäs nyt tuulee? Ihan kreisiä meininkiä.




sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Toinen video

Melkein jokaisen sateisen iltalenkin jälkeen koirat alkavat juoksemaan rallia sisällä. Ehkä ne samalla kuivattelevat kastunuttua turkkia, mene ja tiedä. Nappasin videon tästä leikkihetkestä. Se omituinen kirkuna kuuluu Napista. Voi meidän parkettia...




Ps. hyvää isänpäivää!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Levillä

Teimme tuossa toissa viikolla mukavan reissun Leville, koirat mukana, tottakai. Onhan sinne kyllä pitkä matka. Koirat matkasivat bokseissaan kuitenkin ongelmitta, aina kun pysähdyimme tauolle, ne olivat täydessä unessa ja piti ihan herätellä verryttelemään jalkoja. Mukana oli muutakin väkeä, ja päivien kulku meni kyllä enemmän ihmisten, kuin koirien ehdoilla. Koirien kanssa tehtiin lyhyempiä lenkkejä aamuin illoin lähikuntopoluilla. Itse teimme puolen päivän vaelluksen, joka oli kyllä todella vaikuttava, hike tunturin huipulle oli luonnoltaan tosi vaihteleva ja mielenkiintoinen. Oli vaan melkoisen sumuista, että kauas ei kyllä nähnyt ollenkaan.

No, jos koirilta kysytään, niin niillä oli varmasti aivan ihana loma! Rapsuttelua ja nokosia riitti. 


 Pennillä on aivan harmaantuneet nuo suupielen karvat, huomaan ma!






Korkeammalla kasvusto oli peittynyt tällaiseen kauniiseen kuuraan. 

perjantai 30. lokakuuta 2015

Nappi lepuuttaa

No nyt kyllä Nappi on löytänyt itselleen erinomaisen hyvän päänlepuutuspaikan. Tulin kotiin eilen töistä ja Nappi ei tullutkaan vastaan, vaan löysin sen portaiden alta lepäilemästä tässä asennossa. Se pysyi siinä vielä puolisen tuntia ja silloin minä kyllä aloin epäillä että se on sairas, vaan ihan kunnossa se kyllä oli. Eihän tämä eka kerta ollut, kun Nappi tässä kantokopassa näin väärin päin lepuuttaa, sama meno oli silloin kun se toipui leikkauksesta, siitä kuva täällä.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Milloin mopsista tulee vanhus?

Olenkohan täällä tätä aiemmin pähkäillyt, ainakin omassa mielessä olen jos ei muuten. Nappi on nyt 7.5 vuotta vanha ja minusta sillä on vähän tahti hidastunut. Leikki- tai syömistahti ei kyllä ole, mutta noin niin kuin muuten. Harmaantua se alkoi jo monta vuotta sitten, mutta nyt se on aamuisin unisempi ja vähän kankeampi lähtemään nukkumisen jälkeen liikkeelle. Nappi on meidän molempien ensimmäinen koira, joten on tosi hankala jotenkin arvioida, että onko se nyt tulossa vanhaksi vai onkohan sillä joku sairaus vai mitäkäettäkä. Ihan supervanhahan se ei ole, ainakin jos vertaa useisiin mopseihin joidan tiedän eläneen vähintään 12-vuotiaiksi.

Kysyisinkin nyt Teiltä, missä iässä teidän mopsit tai griffonit tai muun-rotuiset koirat alkoivat teistä lähestyä seniori-ikää ja olla pappa- tai mummokoiria? 


Am I old?


I don´t know, are you??!!?

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Yritäpä siinä sitten järjestellä...

Yritäpä koirataloudessa järjestellä tekstiilejä kierrätykseen...

Tilanne yläkerrassa:


 Tilanne alakerrassa:


Nämä vissiin pitäisi nyt pestä uudestaan.



lauantai 19. syyskuuta 2015

Allergisen koiran hoitoa osa 3; Penni kuntoon 2015

Pennin allergiat todettiin virallisesti vuonna 2011, jolloin se alkoi saamaan siedätyshoitoa. Neljä vuotta sitten! Siedätys toimii, muttta sillä on silti aina aika ajoin tullut milloin mitäkin vaivaa, korvatulehduksia, tassutulehduksia, naamatulehduksia, kutkuttelua jne jne. Aivan viime aikoina olemme säästyneet pahemmilta lääkekuureilta, mutta nyt tästä kesästä asti se on purrut tassujaan, se nuolee alapäätään paljon (to del la rasittavaa ja Pennille varmasti ikävää) ja hinkkaa pyllyä lattiaan, sieltäkin kutkuttaa niin maan...että ei se nyt kauhean hyvinvoiva ole ollut. Kuitenkin toisaalta se on reipas, innokas, aktiivinen ja turkki on hyvännäköinen, että ei tässä mitään vuodepotilaita koskaan olla oltu. Mutkan kautta sain kuulla, että eläinkääkärissämme käy kerran kuussa allergia-asiantuntija, lääkäri joka nimenomaan hoitaa näitä iho-ongelmaisia ja allergisia. Ajan saimme viimein ja siellä käytiin viime torstaina. Olipas hienoa saada vihdoin ja viimein selkokielisen selvityksen allergioista ja siitä mitä Pennin kanssa kannattaisi tehdä, miten saadaan Penni kuntoon. Lääkäri jopa havainnollisti kaiken piirtämällä erinäisiä mind mappeja ja muita tietokaavioita, jotka sain mukaan. Ohjelapussakin oli viisi sivua. Tällä tavoin ne asiat parhaiten menevät perille! Allergianhoito ja tietämys siitä on muutenkin lisääntynyt viime vuosina, uusia ruokia on kehitetty, ja hoitotapoja löydetty. Monet omista käsityksistäkin muuttuivat. 

Hyviä uutisia ensin; korvat ja tassut olivat tulehdus- ja bakteerivapaat. Pennin allergia on "pistemäistä"; koko kehoa ei kutita, vaan vain pieniä kohtia, niiden hoito on helppoa. Huonot uutiset: Pennin naamassa oli suuret määrät jotakin, en muista mitä, mutta sieltä testit löysivät paljon allergian aiheuttajia. Peräpään alueen iho on tosi huonossa kunnossa ja pahan näköinen.

Pennillä on siis vaikea atopia, joka sillä tulee aina olemaan, ja se ei lähde kokonaan pois, mutta pystytään hyvin pitämään kurissa ja Penni tullaan saamaan kutkavapaaksi hyvin todennäköisesti. Nyt suuri huomio tassuihin ja alapäähän. 

Keinokavalkadi oli valtaisa! Lääkkeitä saatiin kuutta erilaista; antihistamiinia, kortisonia tabletteina, emulsiona ja suihkeena. Korviin hiivaa estävää ainetta. Pesu malasebillä. Öljyä ruokaan. Piti ihan tehdä "lääkelukujärjestys", koska annostukset olivat tosi monimutkaisia; jotakin kaksi kertaa päivässä, jotakin joka toinen päivä, jotakin kerran viikossa, jotakin kerran kuussa, APUA! Kaiken lisäksi aloitimme kutinapäiväkirjan, joo, kutinapäiväkirjan, jonka avulla seurataan mikä toimii ja mikä ei. Joulukuussa kontrolli, ja jos tuloksia ei synny, tehdään uudestaan ruokavaliomuutos ja sitä ennen "eliminaatiodieetti", selvitetään mitä voi syödä ja mitä ei. Minä kyllä uskon, että näillä tropeilla Pennin tietyt ihonkohdat ja tassut saadaan kuntoon, se nimittäin on aina reagoinut hyvin kortisoniin. Olen vain luullut, että sitä ei saa antaa pitkään. Uutta oli, että Penni tulee luultavasti olemaan loppuelämänsä jollain tableteilla, ja kortisoniakin voi eläimelle antaa eri tavalla kuin ihmiselle. Niin ja siedätyshoitoja on myös tullut uusia. Luultavasti siirrymme suun kautta annettavaan siedätyshoitoon, ei tarvitse kuukausittain käydä eläinlääkärissä piikkiä pistämässä! Senhän voisi pistää kotonakin, vaan se ei mieltä onnistunut ja minun piikkikammoni on vain pahentunut.

Jes, hyvä fiilis kun apua saadaan ja viimein pääsimme aidosti asiantuntevan lääkärin juttusille!


 Mitäs siellä rapistellaan ja puuhaillaan ja tuskaillaan?


 Tuossako tuo lääkelukujärjestys on? Voi kauheeta!


Edessä on pitkä ja kivinen tie. 


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Mopsi on terve kun se leikkii?

Nappi on ihan hirmuisen leikkisä koira. Se on 7.5. vuotta vanha, mutta leikkii kuin 7.5-kuukautinen pentu. No, kai se on hyvä merkki että on virkeä. Nappi hakee päivittäin lelun lelukorista ja pyytää leikkiin, ja jos leikkiin ei jaksa lähteä mukaan (joka päivä ei todellakaan jaksa...), se alkaa itsekseen touhuamaan sen pehmolelujen kanssa. Pehmolelu suussa se yleensä leikin päätteeksi nukahtaakin. Penni on aina valmiina leikkiin minun kanssani, jos minä aloitan leikin, mutta se ei koskaan itse kutsu leikkiin, eikä leiki kaikkien kanssa, eikä kaikilla leluilla. Sille mieluisinta on vetoleikit. Valitettavasti koirat eivät leiki keskenään leluilla ollenkaan, miten harmillista!

Toin kotiin uuden lelun. Olli voi lunastaa sählypallonsa takaisin sitten kun siltä tuntuu... eiks ne ole aika kestävää tekoa.


 Tottakai Nappi omi lelun kokonaan itselleen.


 Voi vitsin Nappi, siinä se nyt nassuttaa uutta hienoa palloa.


 Millon on mun vuoro?


 Haettiin toinen pallo messiin, että Pennikin saisi vähän pallotella.



Tietysti Nappi omi senkin pallon. On se ketku.


Siirryttiin Pennin kanssa sitten vetoleikkeihin.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Viikonlopun möllötykset a´la Nappi

Kipulääkekuuri ei pue Nappia kovin hyvin.





I am quite right in the head, right?






perjantai 4. syyskuuta 2015

Saikulla

Ja eiköhän ole Nappi taas saikulla. Merkillinen juttu sattui maanantaina. Olimme aamulenkillä, kun yhtäkkiä Nappi otti pienen sivuhypyn puun juurelta jota se haisteli, jonka jälkeen se ei enää laskenut vasenta etutassuaan maahan. Kannoin sen kotiin (olipa painava) ja sama meno jatkui sisällä, se piti tassua ylhäällä ja oli kivuliaan oloinen. Saimme lääkäriajan puolen tunnin päähän, jes, ja eikun asemalle. Siellä jalkaa väännettiin, käännettiin, painettiin, kävelytettiin, ja tökittiin ja Nappi vain heilutti häntää koko ajan, ei älähtänyt kertaakaan. Piti oikein toinen lääkäri hälyttää paikalle, koska jalassa selvästi oli jotain, Napin varpaat alkoivat nimittäin siinä vaiheessa kääntyä ikävän näköisesti sisäänpäin, se ei tuntunut tuntevan mitään, eikä osannut käyttää varpaitaan. Sitten jonotettiinkiin röngteniin. Minä koko ajan ihan sydän syrjällään että sillä on joku paha neurologinen vamma ja että se halvaantuu ja mitä vielä. Noh röngtenissä ei näkynyt mitään, ja kait se Nappi olisi kiljaissut jos se tassu olisi murtunut. Diagnoosina "todennäköisesti tylppä haavaton vamma ja siitä seuraava kiputila". Sinne oli kait mennyt joku ohut piikki sisään tai se oli vaikeasti astunut jonkun päälle, joka oli sitten kovin sattunut. Viikko liikuntakieltoa ja kipulääkekuuri. No HUH HUH HEIJJAAAAA!!! Nyt se sitten on ollut vähän tötteröö koko ajan metacameissaan, mutta kivuton on ja astuu ihan normaalisti tassulla.

No mitäs tämä liikuntakielto sitten muuten on merkinnyt, no bileitä Pennille. Olemme tehneet sen kanssa joka päivä nyt kunnon lenkkejä, ilman meidän myöhäiskeski-ikäistä mopsia. Lenkki on ollut keskimäärin tunnin mittainen ja noin viiden kilometrin pituinen, ihan uusia seutuja ollaan päästy ihmettelemään. Tavallisesti lenkkiemme kesto on siinä 40 minuuttia ja noin 3 kilometriä. Toisaalta, taisi Penninkin into, ja jaksaminenkin, jo vähän hyytyä, tänään se ei enää niin kauhean reippaasti ollutkaan edellä kipittelemässä. Ajattelin kyllä että vaikka kolme kertaa viikossa voisi tästä eteenpäin lenkittää koirat erikseen, Napille normimatkaa ja Pennille tätä pidempää. Ja myös: kyllä nämä pikkukoirat ovat meille justiinsa tarpeeksi liikkuvia, en minä tätä 5-6 kilsaa päivässä enempää jaksaisi millään käppäillä. Siis joka päivä. 



Tietokone temppuilee niin maan per*%&###*i että ainoaksi kuvaksi saatiin tämä kuva Pennistä sen residenssissä. Hihi, on sillä söpö pikku naama.

perjantai 28. elokuuta 2015

Luonnossa

Luonnossa on hirveää!
T: Nappi ja Penni





torstai 20. elokuuta 2015

Sopivasti lihava

Ollaan paljon touhuttu menemään töiden jälkeen viime ja tällä viikolla koirien kanssa. Kamera ei ole keikkunut mukana juurikaan. Penni on käynyt ahkerasti agilityssä, molemmat ovat käyneet mopsitreffeillä kököttämässä, olemme käyneet lähimökillä, kävimme koko porukalla siskon luona kylässä ja koirat viihtyivät erinomaisesti. Yksi ilta osallistuimme hyväntekeväisyyskävelylle, jossa kerättiin varoja eläinsuojeluyhdistykselle, sekin meni oikein mainioista. Mukana oli kuulemma 130 koiraa! Sievässä jonossa kiersimme vajaan 3 kilometrin lenkin. Olisi ollut hauska itse sattua lenkkeilemään vastakkaiseen suuntaan, olisi saanut ihailla monenlaista nelijalkaista!

No, sitten otsikon asiaan ja terveysasioihin. No, ensinnäkin, Pennillä huomattiin jotakin harmaata silmästä, tilanne näytti pahalta mutta onneksi, onneksi, kyseessä oli tulehdus, tosin pitkään hoidettava sarveiskalvotulehdus. Ensin viikko tippoja 3 x päivässä, sitten viikko 2 x päivässä jonka jälkeen kaksi viikkoa 1 x päivässä! Kauheen pitkä tippakuuri. Silmä on parantunut hyvin. Mutta niin, kävimme viikon välein lääkärissä sen takia ja Nappi oli mukana. Punnitsimme sen ja hui kauhistus, se painoi 9,3 kg! HUH HUH. Saman verran, ellei enemmän, kuin sen yksi mopsikaveri, joka on uros. Napin tulisi painaa kahdeksan kiloa, mitä se onkin painanut jossain välissä. No tämähän johtuu tietty siitä, että emme vähentäneet ruokamäärää kohtuleikkauksen jälkeen, vaikka nimenomaan olisi pitänyt, lääkärin ohjeen mukaan. Noh heti sitten aloimme kuurille. Lenkkeilyä ei voi enää lisätä, nyt reippaillaan jo ihan tarpeeksi Nappia ajatellen. Noh viikon päästä punnituksesta punnittiin taas, ja arvaatkaapa paljonko painoa oli pudonnut? 

Ei grammaakaan! Hah! No, hiljan hyvä tulee, kyllä se siitä laihtuu. 


 Nappi, vähän lihava.


Penni, hyvässä kunnossa.

lauantai 15. elokuuta 2015

Naatiskelija

Tässä tyylinäytettä siitä, miten elämästä nautiskellaan!





Hej, ei saa lopettaa!


lauantai 8. elokuuta 2015

Touhotusta

Viime kerralla mökillä oli mukavaa, kuinkas muutakaan. Nappi touhotti joka hommassa mukana, Penni himmaili omiaan.



 Tässä yllä Nappi päivystää päämökin ovella.


 Tässä Nappi hengailee savustuslaatikon kanssa.


 Tässä Nappi tarkistaa, mitä ruokaa grillille oli jäänyt.


Tässä Nappi ottaa lämpöä pönttöuunista.


 Ja mitä tekee Penni? Se on mökin ainoassa lämpimässä kohdassa ottamassa aurinkoa, tietenkin.


Tässä Nappi on tullut ottamaan aurinkoa Pennin kanssa.