lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuoden viimeinen päivä

No niin, viimeistä viedään. Tänään on monien koiranomistajien inhokkipäivä, kun raketteja ammutaan ja muuta yleistä epäjärjestystä on enemmälti nähtävillä. Meillä ei onneksi ole ollut ongelmia rakettien suhteen, sisällä nuo eivät reagoi niihin mitenkään, emmekä mene ulosenää illalla, ettei turhaan tarvitse säikkyä. 

Hyvää uutta vuotta kaikille tämän mainion griffon petit brabancon-videon saattelemana. Ei liity mitenkään teemaan, mutta tuo on aivan ihana tuo Verdell ja sillä on justiinsa samat vinkeet, kuin meidän Pennilläkin. Tosin Penni ei istu Napin päällä...

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Pennin synttärit

Pennillähän oli tosiaan kaksivuotissynttärit 24.12. Nyt tulee kammottava tunnustus, joka todistaa, millaisia ihmishirviöitä me ollaan. Me vietiin koirat jouluksi koirahoitolaan. Jouluksi! Pennin synttäripäivänä! Tänä vuonna vuorossa oli  joulu anoppilassa, eikä sinne saa viedä koiria. Ja tunnustukset jatkuu, me ei ostettu niille yhtään joululahjaa eikä Pennille ollenkaan synttärilahjaa. Noooh, en nyt ole niinkään varma, muistiko Penni itsekään, että sillä olisi ollut synttärit tai tiesikö Nappi, että oli joulu. Ja koirilla on kaikki tarvittava, mitään hankittavaa ei ole ollut mielessä. Penni tarvitsisi lämpimän loimen, tai siis semmoisen talvitakkihässäkän, jossa ei olisi pitkiä"hihoja" mutta nyt on ollut onneksi niin lauhaa, että diy-villapaidalla ollaan pärjätty. No sentään vähän kakkua annettiin, Penni sai peruspuuroonsa koristeeksi kinkunrasvaa. Nappi sai myös. Sitä ennen otettiin kaksivuotiskuvia, joista tuli vähän epätarkkoja, kun Penni oli jotenkin niin kovin innoissaan ja heilutti häntääkin koko ajan. 


Jahas, juustoa!!

 Mulle mulle mulle!


 Pistän leikiksi.




Onpa sillä pitkät koivet!

Penni on kyllä aivan ihana koira! Se on kiltti, rauhallinen, suloinen, tottelevainen, hellyttävä ja aina selällään rapsutuksia kerjäämässä. Siitä on moneksi; kivaksi lenkkikaveriksi, mahtavaksi agilitykoiraksi ja näyttelyissäkin se varmaan menestyisi, jos omistajalla olisi enemmän intoa niihin hommiin. Se on helppo ottaa mihin tahansa mukaan, koska se aina käyttäytyy mallikkaasti. Toisaalta se on vähän epäileväinen vieraita kohtaan ja haukkuu meille tulevia vieraita (varsinkin lapsia, hmph) usein aavistuksen liian pitkään, vähän arka (griffoniksi kenties liian arka?), ja palelee helposti. Kuitenkin se on maailman ihanin pikku-Penni.


perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulutervehdys!



HAUSKAA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE TOIVOTTAVAT PIENET MUSTANAAMIOT NAPPI JA PENNI!

ONNEA PENNI 2 VUOTTA 24.12.2011 !!!!

(Tein tämän joulutervehdyksen sellaisella uudenkarhealla ohjelmalla nimeltä Paint ; ). Tuli tosi jouluisen näköinen, eikö totta...?)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Elämme kiireisiä aikoja ystävät hyvät!

On ollut melkoinen viikko. Maanantaina toivuttiin viime viikonlopusta, koirat on maanantaisin aina aika naatteja, kun viikonloppuisin ne eivät saa normaalia uniannostaan. Tiistaina kävimme tuttuun tapaan mopsitreffeillä, joissa Nappi viihtyi kohtalaisesti ja Penni ei viihtynyt yhtään. Pennillä oli myös agilitytreenit ja se oli aika vallaton siellä, meillä jäi nimittäin sitä edeltävä kerta väliin. Keskiviikkona oli kivaa, kun myös koirat olivat kutsuttu kaverien luokse kylään. Tai no meitä stressasi aika lailla se, kun Penni komenteli perheen lasta ja Nappi haukkui tv-tason alla oleville johdoille koko ajan. Ei tiedetä, että miksi se niitä luuli. Mutta kyllä ne siitä sitten rauhoittuivat. Torstaina käytiin tosiaan Pennin kanssa keskustassa. Perjantaina oli koirista ehkä kaikkein mukavin päivä, kun meidän äiti ja iskä tuli niitä hoitamaan meidän iltamenojen vuoksi. Nappi oli kuulemma istunut kaksi tuntia äidin sylissä ja Penni kerjännyt rapsutuksia iskältä. Äiti kertoi että heitä oli ihmetyttänyt lenkillä ensinnäkin se, että koirat jaksoivat niin reippaasti kävellä (no daaaa...) ja että Penni oli merkkaillut ja nostanut jalkaa neljä kertaa (that´s our girl!) puolen tunnin aikana. Eilen ja tänään ollaan vain oltu kotosalla ja tehty pidempiä lenkkejä.

No väsyneitähän nuo nyt ovat ja Nappi tuumasikin, että kaipailisi jo rauhallisia eläkepäiviä. Me ei vielä olla raskittu kertoa sille, että ensi viikolla minä jään viiden päivän ja mies kymmenen päivän joululomalle! Sitten täällä riittää kahta kauhiammin touhua.



Ihan menee jo nyt mummosta tuo meidän Nappi 3,5 -vee.

torstai 15. joulukuuta 2011

Pennin terveystulokset

Penni kävi virallisissa silmä- ja polvitutkimuksissa ja tulokset olivat hyvät; polvet olivat 0/0 ja silmätulos puhdas; ei todettuja perinnöllisiä silmäsairauksia. Yksi huomautus kyllä silmissä oli, oikean silmän etukapselilla (?!?) oli pigmenttiä. Tämä on kuulemma ihan tavanomaista. Joten puhtaat paperit sai, jes jes joo. Käytiin sitten tarkastuksen jälkeen Pennin kanssa vähän kaupungilla shoppailemassa. Minun piti pari asiaa hoitaa keskustassa ja tein niinkin fiksusti, että soitin aikomiini liikkeisiin etukäteen, saanko tulla pikkukoiran kanssa sisälle. Kaikkiin soittamiini paikkoihin saimme luvan mennä ja Penni herätti paljon positiivista huomiota. Tosin optikolla se haukkui pahvimainokselle ja silloin se sai ainakin minulta negatiivista huomiota osakseen.



Vässy-Penni

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

New Look!

No niin, blogia on kirjoitettu kohta kaksi vuotta ja nyt sain liitettyä tuohon tuommoisen banner-kuvan. Mies otti onnistuneen kuvan koirista ja hänellä oli vielä joku application puhelimessaan, jolla siitä sai tuollaisen tyylitellyn. 
I like it! Ehkä tässä tulevan vuoden aikana saan näitä fontteja ja muita muokattua. Hiljaa hyvä tulee. Olen harkinnut myös noiden tunnistesanojen lisäämistä kirjoituksiin, kuten "mopsin karvanlähtö", "koirien hampaiden pesu" tai "tuohtunut Nappi". Löytää sitten kaikkea tarpeellista infoa kirjoituksista helpommin.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Voi ei!

No johan nyt, lattialta löytyi koiran hammas. Hammas oli tosi pieni ja tarkistin heti Pennin suun, mutta siellä oli kaikki valkoiset minit tallella ja hyvältä näytti. Napilta sitten katsoin ja voi raukkaa, sieltä alhaalta keskeltä hammas oli pudonnut ja aika iso aukko siellä nyt on : (. Olen kuullut, että mopsien hampaista pitää pitää erityisen hyvää huolta ja niillä nimenomaan on kaikenmaailman suuongelmia. Kasvattaja painotti että on erittäin tärkeää pestä mopsin hampaat mieluiten päivittäin. No meillä on ollut se hampaanpesuaktiivisuus vaihtelevaa, mutta viime kesästä asti ryhdistäydyttiin ja hampaita on pesty pari kertaa viikossa. Onhan se toki saattanut kolauttaa sen johonkin tai vetoleikkien takia se on irronut tms, mutta anyhow nyt täytyy kiinnittää tuohon suuasiaan erityistä huomiota. Tosi kurja juttu kyllä.



Hammas?


MUN HAMMAS??!!???

Joo ja sitten me mennäänkin samantien leikkamaan nuo Napin kynnet....Krhm.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Jes, lunta!

No niin vihdoin lunta. Koko päivän pyrytti ja nyt on lunta joka paikassa, toivottavasti jo jäisi maahan! Ja kyllähän se mieltä piristää, kun on huomattavasti valoisampaa ulkona. Lähdimmekin heti kotiin päästyäni koirapuistoon koirien kanssa ja päätin ottaa kameran mukaan. Heikkolaatuisia kuvia tuli, ei voi mitään että lumesta huolimatta valo ei riitä. Otin myös narupallon mukaan ja meidän palloleikit olivat vielä huonompia kuin yleensä. Normaalisti homma menee niin, että heitän pallon, Nappi juoksee viereen, istuu alas ja alkaa haukkumaan että pallo löytyi, tuu tänne ja nakkaa uudestaan. Penni ei myöskään yhtään osaa noutaa palloa. Nyt nakkelin sitä palloa minne sattuu (no kun siinä on se naru ja siitä kun heittää niin se jotenkin lentää ihan ihmeellisiin suuntiin) ja me kolmestaan etsittiin sitä hangesta. Napille tuli ihan kuuma siinä hommassa.


Penni se siellä kattelee


Ai että pitäisi lähteä pallon perään?


Josko Pennin voisi näyttää että missä se on.



Onko se täällä?


En mää löydä sitä!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Viikonloppuja!

Äh, kamala kamerakännykkäkuva, mutta tässä koirien väsyneet, mutta ystävällismieliset terveiset perjantai-iltaan. Rentouttavaa ja rauhallista (niin no pikkujoulukausi on menossa parhaimmillaan...) viikonloppua kaikille!



PS. Mitenkä se Penni näyttää puolet Nappia pienemmältä, ei se kyllä oikeesti oo. Ja ihana kyllä, että ne on nykyisin taas niin sopuisissa väleissä, tappeluja ei ole ollut enää pitkään aikaan. Jäi vähän mysteeriksi, että miksi ne siinä yhdessä vaiheessa ottivat yhteen niin usein. 

maanantai 28. marraskuuta 2011

Maanantaita!

Nyt on mennyt kyllä useampi viikko samaan kaavaan; töihin, kotiin, lenkille, ruoanlaittoa, siivoamista, iltakävelylle, nukkumaan ja sama toistuu viisi päivää viikossa. Viikonloput taas on aika buukattuja loppuvuodeksi, että kaikesta arkisesta huolimatta viikot kulkee kauheaa vauhtia eteenpäin. Eikä mitään extravaganzaa koirien kanssa olla nyt hommailtu. Tässä hengailukuvia tältä päivältä. Kuvasarjan teemana on "Nappi näyttää kieltä."





Napin perusilme, kielii sen älykkyydestä. Napille on ilmaantunut tuommoinen ruskea pilkku vasempaan silmään valkuaisosaan, ei kyllä ole yhtään hyvä juttu, pitäisi käydä lääkärissä katsomassa että mikä se nyt on.








Läheisyys lämmittää.


Tuttu kuvakulma.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Blaah

Saanen vähän nurista. Miten voi olla näin masentava sää? Koko päivän on satanut kaatamalla vettä. Marraskuussa! Töissä kahden maissa kahvitauolla huomasin, että ulkona jo hämärtää. Eikä tässä tietenkään saa yhtään onnistuneita kuvia koirista ilman päivänvaloa. Ja kyllähän tämä koiriakin masentaa, kuten kuvista näkee. 

tiistai 22. marraskuuta 2011

Mopsi mainoskasvona

Piti ihan kahteen kertaan katsoa, että kurkkiiko tuossa mopsi vai mikä? Joo-o, musta mopsihan se siinä.


lauantai 19. marraskuuta 2011

You got to be kidding me....

Kaupoissa myydään tällaisia joulukortteja:


Pysähdytäänpä hetkeksi tämän kortin äärelle ja analysoidaan, että mitä siinä oikein tapahtuu.

Eli tässä on nyt tuon mopsin työpaikan pikkujoulut menossa. Mopsithan ovat hyvin tyypillisesti tuollaisilla kirjanpito- ja reskontra-aloilla töissä. Pikkujouluissa on muutama terästetty glögilasillinen tullut juotua liikaa ja mopsi on tuon vesiautomaatin hyllyn kautta kiivennyt kopiokoneen päälle toteuttamaan suunnittelemaansa jekkua; kopioiden ottamista takapuolestaan. 

Tämä on luultavasti kamalin joulukortti, mitä ikinä kellekään voisi lähettää. Tekisi mieli laittaa sähköpostia tuonne korttifirmaan ja kysyä, että mitä ne oikein ajattelivat, kun tuollaisen idean keksivät? Ja kuka hullu näitä ostaa? Ai joo, esimerkiksi minä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Palloilua/Pelleilyä

Taas menin ostamaan koirille uudet pallot jotka eivät kymmentä minuuttia kestäneet ehjinä, mutta ne oli hyvät kymmenen minuuttia ne. 


Pehmeästä pallosta kuonotonkin saa hyvän otteen.


Vai mitä Penni?


Ja hyvän kynsiotteen myös.


Vai mitä Nappi?


Nappi katselee joko kainona tai hyvin epäluuloisena.

Niin ja hyvää isänpäivää!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Pennin agilitykuulumisia

Pennin agilitykuulumiset ovat oikein positiivisia, sillä menee hienosti! Penni on reipas, innokas, nopea, motivoitunut, irtoaa helposti esteille ja on kaiken kaikkiaan helppo ohjattava ja ihana agilitykoira! Ja kaksi viikkoa sitten (no laitetaanpa muistiin tänne ihan päivä; 25.10.11), se sai ensimmäisen 20 esteen treeninollaradan. Ja sen jälkeen meno on ollut sellaista, että puhtaasti menee joka kerta treeneissä ainakin sen yhden kerran. Jipii, ja taputapu minullekin, koska muistan hyvin ne radat viiimeinkin. Me ei kuitenkaan osata vielä kontaktiesteitä ollenkaan, mutta keppejä se menee hienosti hihnan kanssa. Ohjaaja on pariin otteeseen sanonut, että ensi vuoden puolella mun täytyy hankkia lisenssi ja ruveta kilpailemaan. Mikäjottei. Meillä ei oo kertaakaan ollu kameraa mukana noissa treeneissä, niin eipä ole teemaan liittyviä kuvia. Laitan tähän tämmöisen kivan ja lämpimän kesäkuvan Pennistä, kun täällä on nyt niin kaaaaaauhian pimeä ja suht kylmä.


Ps. Tänään Nappi käyttäytyi koirapuistossa ihan mallikkaasti, eikä ärissyt kuin kerran koko aikana. Hmmm....

torstai 3. marraskuuta 2011

Nappi on äkäinen

Taustaa
Kaikki mopsit, jotka tiedän, ovat kilttejä, leppoisia ja yleensä mukavia muita koiria kohtaan. Mutta meidän Nappi on äkäinen mopsi. Blogin kautta olette varmaan saaneetkin sen kuvan, että Nappi on hyvin jääräpäinen ja voimakastahtoinen koira, joka mopsimaiseen tapaan kuvittelee olevansa paljon isompi koira kokoonsä nähden. 


Napin tilanne nyt
Mutta ei se kyllä aina ole ollut näin huonokäytöksinen, tilanne on viime aikoina pahentunut. Kotona se ärhentelee Pennille aika ajoin, koirapuistossa se raivoaa isoille aidan takaa ja usein niille pienille, jotka tulevat sitä haistelemaan joko yllättäen tai joskus se vaan äksyilee niille muuten vaan. Jos koirapuistossa on kahden muun koiran painit menossa ja joku vaikka haukahtaa, Nappi menee siihen sekoittamaan pakkaa. Ja jos Penni joskus jonkun toisen kanssa yrittää seurustella, Nappi on heti paikalla ärhentelemässä Pennille (ei koskaan siinä tapauksessa niille muille, vaan Pennille). Ja lenkillä se remmirähisee useimmiten vastaantuleville koirille. Noh ei se aina ole ollut tuollainen ja kyllä se Pennin tulo ja aikuiseksi kasvaminen on siihen vaikuttanut. Nappi on vähän huono laumanjohtaja kotona. Kerroin joskus aikaisemmin niistä Napin hyökkäyksistä Penniä kohtaan, ne nyt onneksi ovat huomattavasti vähentyneet. Mutta selkeästi se jonakin päivänä on huonolla päällä ja on ärhäkkäämpi; esimerkiksi hermostuu televisiosta tulevista äänistä ja ärisee niiden seurauksena Pennille. Ihmisiä kohtaan se on onneksi kuitenkin todella kiltti ja aina pusuttelemassa kaikkia.



Mikä syynä äksyilyyn? 
No isoja koiria se tietysti pelkää ja Penniä se yrittää kontrolloida vanhemman koiran ominaisuudessa, mutta kyllä se menee liiallisuuksiin tässä tapauksessa. Valitettavasti epäilen, että se on vähän stressaantunut. Ja meilläkin on varmaan "kotikasvatuksessa" mennyt jokin pieleen nyt Napin kohdalla...

Mikä avuksi?
Huomaan aina koirapuistossa, kun se on aikeissa äristä jotakin kohtaan. Olen parina viime kertana sitten yrittänyt ennen konfilktia kääntää sen huomion minuun makupaloilla. No, viimeksi kävi niin, että se sitten napotti vieressä ja odotti koko ajan makupalaa minua tuijottaen ja kun yksi sille hyvin tuttu uroskoira kävi nuuskimassa, se ärähti sillekin. Että ei tehonnut. Toisena keinona olen jättänyt Pennin kotiin, niin sen ei tarvitse koko ajan seurata sen touhuja, mutta eipä sekään auttanut. Ja toki ollaan aina kielletty ja kovasti sanottu että EI, mutta hmm, sekään ei ole toiminut. Auttaisikohan ärjyntätilanteissa rankaiseminen esimerkiksi suihkuttamalla suihkepullosta vettä? Se toimii televisioärjyntään kotona....Vai luovutetaanko koirapuistoilu kokonaan? Vai olisiko kyse jostakin vaiheesta, voisiko sillä olla murrosikä vielä menossa? Mutta on se jo 3,5-vuotias..Auttaisiko remmirähinäkoulutus? 

Mahdollinen ratkaisu
Mietin, että ehkäpä paras olisi viedä Nappi jollekin koirakurssille; vaikka rallytokoon taas tai agilitya aktivointiin-kurssille, jossa se saisi huomiota ja purkaa patoumiaan kivoihin touhuihin...

Lopuksi
Mutta tämmöistä pohdintaa tällä kertaa, minäpä kertoilen sitten täällä että mihin me ruvetaan ja muuttuuko Nappi vähemmän äkäiseksi nuoreksi neidiksi. Ja tässä nyt ehkä sai vähän kärjistetyn kuvan, ei meillä se arki nyt mitään jatkuvaa rähinää ole, mutta eivät ne ajoittaiset hyökkäykset ja karjumiset (se siis ihan tosissaan karjuu ja parkuu  kauheaan ääneen sille päälle sattuessaan) yhtään mukavia ole ja haluaisin että meidänkin mopsi olisi semmonen lupsakka ja lempeä, niinkuin useimmat mopsit.



(Ai miten niin muka huomaa, että tällä hetkellä töissä kirjoitan kaiket päivät artikkelitekstiä ; ) ? )

maanantai 31. lokakuuta 2011

Eräretkellä

Olimme viikonloppuna meidän suvun "erämaamökillä"; eli tiettömän tien takana ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Ei olla käyty siellä vuosikausiin, viime käynnistä taitaa olla vajaa viisi vuotta. Joku saattaisi kysyä, että mikä järki sinne nyt oli lähteä vuoden pimeimpään ja ankeimpaan aikaan, mutta eihän me semmosia mietitty tietenkään...Mökillä oli juuri ennen meitä ollut kävijöitä, joten se oli otusten varalta tarkastettu ja lämmitetty, eikä meillä city-ihmisillä ja un-outdoorsy-type koirilla ollut siis hätäpäivää. Koirat olivat kyllä harvinaisen innostuneita koko ajan ja ne jaksoivat ulkona liikkumisen lisäksi leikkiä keskenään tuntikaupalla. Tässä erätunnelmia.


Penni se aina tarkkailee.


Nappikin aina toljottaa.


Ja on joka toiminnassa mukana.


Käytiin vaaran päällä kävelyllä ja koirat tykkäsi kovasti.


Siis koira, ei koirat...


Kyllä ne molemmat siellä innokkaasti jolkutteli. Etsi kuvasta mopsi ja griffon.


Aurinko laski siinä iltapäivällä viiden aikaan.


Ja Nappi meni heti samantien nukkumaan.


Kassiin tietenkin.

torstai 27. lokakuuta 2011

Napin ja Murphyn laki

Nappia on kyllä nyt kohdannut harvinaisen huono tuuri ja vielä kolme kertaa. Tämä tarina on synteesi tapahtuneista ja sisällöltään hyvin ällöttävä. Tosin mikään, ei mikään, tässä maailmassa ole yhtä ällöttävää, kuin tämä Napille kesällä sattunut juttu (nro 1), mutta aika lähellä ollaan. Että jos olet nyt syömässä jotakin niin kannattaa skipata seuraavat rivit.

Niin, kaikki alkoi eräänä harmaana päivänä kun olimme koirapuistossa. Koirat juoksivat keskenään hyvän tovin, kunnes Nappi astui vahingossa valtavaan ripuliläjään oikealla etutassullaan (ei kyllä ollut mikään pienen koiran jätös, vaikka pienten puolella oltiinkin) ja se oli sen seurauksena ihan shokissa. Pennikin kävi siinä haistelemassa mutta kavahti äkkiä kauemmas. Yritin vähän siinä putsata tassua ja lähdettiin äkkiä kotiin. Kotimatkalla Penni nosti jalkaansa lyhtypylvääseen (se edelleenkin nostaa jalkaa samalla tavalla kuin urokset) ja Nappi meni törmäämään siihen samaiseen kohtaan yhtä aikaa ja sittenhän sillä olikin pää ihan märkänä. Penni kävi siinä haistelemassa, mutta kavahti äkkiä kauemmas. Nappi ei ollut kovinkaan shokissa. Sitten kotona Nappi alkoi yökkimään ja oksensi lattialle semmoista keltaista vaahtoa. Penni kävi siinä haistelemassa, mutta kavahti äkkiä kauemmas. Nappi vaikutti lähinnä voipuneelta. 

Me sitten päätettiin mennä pesulle!






Pennikin pääsi ilokseen kylpyyn.