perjantai 31. joulukuuta 2010

Hyvää Uutta Vuotta!

Vuoden viimeinen päivä alkoi meillä lupaavasti. Penni heräsi yhdeksältä. Siis yhdeksältä!! Pari tuntia tavallista myöhempään. Olen ollut välipäivät töissä ja ennen kuulumattomasti koirat eivät ole heränneet kanssani yhtäaikaa, vaan ne ovat jääneet ylös nukkumaan. Huraa!

Lisäksi suuresti ilahdutti hieman lauhempi sää, -10 astetta, ja teimmekin heti vähän pidemmän aamulenkin. Huraa!

Päätin ottaa vähän kuvia koirista ulkona. Kummallisen hämärää kello 10.36. Etenkin, kun ilmatieteen laitoksen mukaan aurinko nousee tänään kello 10.27. Huraa?



No niin Nappi, mää meen nyt.


Tuuppa jo.


Kohde havaittu.


Väijyvaihe.

Ja yhtäkkia Penni ajattaakin Nappia.

Vähän jännittää tämän illan raketit, tämä on Pennille tietysti ensimmäinen uudenvuoden yö. Täytyy tarkkailla kuuden jälkeen, että miten se niihin suhtautuu. Täällähän alkaa ihan hirviä pauke heti kello 18.00. Aika herkästi se reagoi ulkoa tuleviin ääniin sisällä ollessaan. Nappi ei ole kahtena viime vuonna ollut moksiskaan, joten toivottavasti se kerrankin näyttää hyvää esimerkkiä Pennille.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Party party

Kyllähän tässä on nyt juhlittu Pennin synttäreitä jo monta päivää. Olen ilahtunut, että monet muutkin tuntuivat juhlivan viime perjantaina ja vanhempienkin luona oli oikea juhlaillallinen katettu Pennin synttäripäivän kunniaksi. Me tuotiin sisälle sellainen kuusikin, koska Pennin niin tykkää metsästä. Koristeltiinkin sitä vähän. Vieraita on myös käynyt tiheään tahtiin ja se on hyvä, ulkona on taas sellaiset paukkupakkaset, ettei sinne viitsi mennä koirat tai ihmiset ja kaikki touhu ja toiminta on tervetullutta.

Kuvia otettiin juhlista, mutta ne olivat aika törkeitä ja Penni oli että et viittis julkasta näitä. Tässä kuitenkin muutama siedettävä, mutta uskomattoman huonolaatuinen otos. Oikeesti on pakko kohta satsata uuteen kameraan.


Penni syö sen maksalaatikkokakkua. Me otettiin nyt vihdoin ja viimein matot varastosta esille ja Penni on vain loikoillut ja roikistellut matolla. Sillä on tapana ottaa kaikki herkut mukaan ja syödä niitä yksin rauhassa ja saman se teki myös maksalaatikkokakulle. Se otti sen köntsän suuhunsa ja meni nassuttamaan matolle. Se varmaan kuvitteli menevänsä piknikille.



Pakko oli ottaa kuva, mutta sitten kiireesti viedä kakku takaisin ruokakuppiin. Penni otti sen kuitenkin taas kupistaan ja kiikutti sillä kertaa keittiön matolle. Se tarina ei päättynyt onnellisesti, koska Nappi suhahti uskomatonta vauhtia ja söi Pennin kakun siitä matolta. vaikka oli sillä omakin kakkupala. Penni oppi, että nopeat syövät, hitaat eivät.

Ja sitten leikittiin vierekkäin leluilla. Että olihan ne ihan mahottomat pileet, onneksi synttärit on vaan kerran vuodessa.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Hyvää syntymäpäivää Penni 1 vuotta!

Ja hyvää joulua kaikille!





Toivottavat Pienet mustanaamiot Nappi & Penni

Pennin yksivuotisjuhlista kuvia lisää lähipäivinä. Veikkaan että niistä tulee vuoden bileet.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Eiiiii

Ei tätä pakkasta kestä. En edes muista, milloin olisimme päässeet normaalille lenkille. Koirien ulossaaminen on nyt kahta hankalampaa, kun Pennikin on ottanut Napista mallia ja juoksee karkuun heti, kun hihnat otetaan esille. Tai no ensimmäisen kerran niitä saa jäljestää siinä vaiheessa, kun otan talvipuvut kaapista. Kolmaskin ovela ja oikeastaan toimiva taktiikka niillä on juosta vuoronperään yläkertaan. No, tänään jo itsellekin tuli pakkasraja vastaan, kun mittarissa on 28 astetta pakkasta.

Tästä sisällä kökkimisestä on seurannut taas se, että koirat leikkivät ja kähisevät tosi kovasti keskenään. Ja mitä siitä seuraa noilla mulkosilmäisillä ennen pitkää, noh haava silmässä tietenkin. Nappi aristi tosi pahannäköisesti eilen oikeaa silmäänsä ja sain onneksi lääkäriajan tälle päivälle. Aamulla silmä näytti ihan hyvältä jo, mutta menin kuitenkin lääkäriin, silmien kanssa ei ole leikkimistä ja joulun pyhätkin ovat tulossa. Lääkäri näki, että jokin (Pennin kynsi varmaan) on silmään osunut, mutta osuma oli ollut niin pieni, että se oli yön aikana parantunut itsestään. Mun lompakko vaan otti tästä tiedosta osumaa vajaan 70 euron verran. Noh, kuten sanottu, parempi katsoa kuin katua noiden silmien kanssa.

Tässä kuvatodisteita noiden kahden ulkoilupakoilusta. Nappikin muka Pennin taakse yrittää piiloutua...




perjantai 17. joulukuuta 2010

Kaikkea ne keksii!

Tällainen joulukortti tuli vastaan paperikaupassa (pahoittelen kuvan laatua). Siis mitä tuo mopsi tuossa oikein touhuaa? Okei, se on joko juuri laskenut innoissaan mäkeä alas, joka päättyy lumen peittämälle jäälle, tai sitten on kova tuuli, joka työntää sitä eteenpäin. Molemmat skenaariot ovat aika utopistisia. Ei meidän mopsi ainakaan kovin innoissaan lumisessa maassa istu/liu´u ketarat ojossa. Onneksi sentään on pipo ja kaulahuivi yllä, päästään vähän lähemmäksi tuota mopsien talvipukeutumista. Mutta kyllä mua aika paljon nauratti kun tähän törmäsin ja sitten pitikin ostaa heti kolme (!?) kappaletta.




Paikallisessa sanomalehdessä oli muuten juttua koirien pakkaskestävyydestä ja siinä sanottiin jotenkin näin; on olemassa muutamia koirarotuja, jotka eivät juuri pakkasta kestä. Tällaisia ovat esimerkiksi mopsit ja dopermannit. Että sellaista julkisuutta mopseille taas.

maanantai 13. joulukuuta 2010

What a Weekend!

Osallistuimme viikonloppuna Helsinki Winner ja Voittaja 2010-näyttelyihin. Matkaan lähti Penni ja Nappi jäi kotiin tällä kertaa. Nyyh. Vaihdoimme viime minuutilla automatkan junamatkaan ja se oli kyllä hyvä päätös. Sää oli ihan mahdoton koko viikonlopun, emmekä luultavasti olisi päässeet Corsalla hotellilta Messukeskukseen ilman hermoromahdusta. Tässä vähän kuvia viikonlopulta.

Penni levyttää junassa. Se nukkui koko matkan, eikä käynyt jalkeilla kuin kerran. Saattoi olla jännitystä ilmassa.

Penni tutustuu hotellihuoneen sänkyyn. Saahan lemmikkihuoneessa pitää lemmikkiä sängyllä, saahan?

Lauantaina meillä sujui hyvin, vaikkei kaksista tulosta saatukaan; Penni oli JUN EH 4. Mutta se esiintyi hienosti, enkä juurikaan keksi, miten suoritusta olisi voinut parantaa. Oli myös mukava tavata muita griffoneita omistajineen ja ihastella salaa bullmastiffeja.

Päivän jälkeen vähän väsytti.

Mutta energiaa riitti viiden minuutin leikkiin uuden lelun kanssa.

Toinen näyttelypäivä oli aikamoinen katastrofi. Kaksi ensimmäistä tuntia sujui mukavasti omaa vuoroa odotellessa, mutta sitten kun kehämme alkoi, Penni päätti että kiitti mulle riitti. Sille ei maistunut herkut, eikä touhu kiinnostanut yhtään. Se ei seissyt tai edes kävellyt kunnolla ja tuloksena oli pelkkä EH. Harjoitusta kaipaa, kirjoitti tuomari arvosteluun. Samaa mieltä. Penni muutenkin käyttäytyi aika eri tavalla, kuin normaalisti. Se oli hyvin läheisyydenkipeä ja kinusi varsinkin kasvattajalta suukkoja ja huomiota koko ajan. Kasvattaja arvelikin, että Pennin tuen ja turvan, Napin, puuttuessa, se kääntyy muiden puoleen huomiota hakeakseen. No, hyvä vaan että joutui välillä olemaan yksinkin ja toimimaan itsenäisemmin. Kuitenkin ainakin nyt olen sitä mieltä, että meille pitkänmatkalaisille kahden päivän näyttely on vähän liikaa.

Kotimatkakaan ei sujunut ongelmitta; juna oli kaksi tuntia myöhässä ja pakkasta lähes -15 astetta. Penni ei suostunut asioilleen ja oli muutenkin apea.

Väsynyt matkustaja.

Junassa se nukkui taas koko seitsemän tunnin matkan ajan ja laskujeni mukaan se pystyi pidättämään 11 tuntia yhteen menoon!

Kotona sitten alkoikin erikoinen tapahtumasarja:
-Nappi ja Penni tervehtivät toisiaan innokkaasti ja iloisesti
-Otin Pennin syliin rapsutettavaksi ja Nappi tuli siihen lähelle haistelemaan
-Penni murisi uhkaavasti ja matalasti
-Penni kävi Napin kimppuun ja tappelu oli aika hurjan näköinen
-Siirryimme nukkumaan ja Penni kökötti jäykkänä omassa sängyssää katse seinään päin
-Nappi tuli siihen haistelemaan innokkaasti'
-Penni räjähti taas ja syntyi tappelu
-Nostin Pennin sängylle ja Nappi loikkasi perässä
-Syntyi iso tappelu
-Penni siirrettiin yläkerran aulatilaan ja Nappi jätettiin makkariin
-Nappi nurisi suljetun oven takana makkarin puolella ja haukkui monotonisesti, meillä meni hermot klo 01:00.
-Päästettiin Nappi aulaan ja Penni piiloutui tuolin alle
-Pitkät tuijottelut ja sitä seurasi kova tappelu
-Mies siirtyi alakertaan nukkumaan Napin kanssa ja Penni jäi ylös
-Penni hiippaili tunnin päästä alakertaan Nappia katsomaan ja syntyi tappelu
-Olimme epätoivoisia kello 03:00
-Mies oli kylmettynyt aiemmin päivällä ja tunsi olonsa sairaaksi, koimme, että hänen oli paras jäädä kotiin sairastelemaan ja samalla valvoa koiria
-Aamulla koirat olivat taas ylimmät ystävykset
-Työpäivänä väsytti

En tiedä toimimmeko ollenkaan järkevästi tuossa tilanteessa. Oma analyysini on, että Penni oli yliväsynyt ja myös tottui viikonlopun aikana olemaan meidän hellittävänä ja kehuttavana sylikoirana ja se suuttui, kun Nappi tuli liian lähelle. Siitä Nappikin hermostui ja yhteenottoja syntyi. ONNEKSI mitään haavereita ei sattunut ja tilanne korjaantui yön aikana, välillä tosiaan jo pohdin, miten nuo kaksi enää mahtuvat samaan laumaan.

Että olipahan viikonloppu!!

torstai 9. joulukuuta 2010

Maailman hienoin kassi!

Posti toi eilen paketin (en malttanut odottaa jouluun), josta paljastui maailman hienoin kassi:





Taitava ystäväni oli tehnyt kassin itse, mutta idean hän oli bongannut muualta. Mallina kyseisessä kassissa on kuitenkin ilmiselvästi Nappi, kuva on erittäin näköinen : ). Kassin tekoprosessista ja muista käsitöistä, entisöinneistä ja askarteluista voi lukea Apinafarmi-blogista.

Nyt taas mopsikokoelma täydentyi. Voisinkin joskus tässä vähän arkistoida kameralle muita kokoelmaan kuuluvia juttuja ja esitellä niitä täälläkin. Ja nyt tuntuu, että edellisessä postauksessa lyttäämäni joulukuusenkoriste pitäisi käydä ostamassa. HUOH.

Peace & Pugs not Drugs!!!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Kaunis koriste

Tai sitten ei...Tällaisia joulukuusenkoristeita myydään Stockkalla. Olisipa komea sellainen kuusi, jossa killuisi parikymmentä tuollaista diskomopsia. Tai sitten ei...

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Arvoituksia

A) Mikä tämä on?



B) Etsi kuvasta koira.




C) Miksi Jeppe juo?


Morguefile.com

D) Miksi voileipä tippuu lattialle aina voipuoli alaspäin?



Morguefile.com

(No kaksi viimeistä kysymystä kiinnostaa mua noin niin kuin muuten vain.)

Palkintona oikeista vastauksista on runsaasti onnistumisen iloa!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Hui ja kylmä!

Hui. Nappi sai tässä yksi päivä todella pahan näköisen allergisen (?) reaktion jostakin. Emme yhtään tiedä mistä se tuli, mutta yhtäkkiä illalla sen pää turposi ensin vasemmalta puolelta aivan muodottomaksi. Sille nousi kaulalle ja "kuonoon" punaisia paukamia ja silmät turposivat lähes umpeen. Se oli kyllä kamalan ja onnettoman näköinen. Kello oli 21.30, joten soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka neuvoi ottamaan kyytabletin. Se otettiin, ja kohta kohtaus menikin ohi. Emme voi kuin arvailla, mistä se tuli. Noilla lyttykuonoilla tuollaiset kohtaukset ovat varmaankin astetta vaarallisimpia, koska hengitys voi vaikeutua helpommin. Onneksi selvittiin säikähdyksellä!

Kylmä. Miksi täällä on niin kylmä? Ja miksi aurinko laskee kolmelta iltapäivällä? Täällä on ollut -10-15 astetta pakkasta jo jonkin aikaa, mutta se tuntuu tuulen ansiosta paljon kylmemmältä ja koirat jo nostelevat tassuja. Niinpä täällä tehdään useammin lyhyitä pyrähdyksiä ulkona. Onneksi on koirakoulut molemmilla, niin pääsee vähän purkamaan energioita. Pennin kanssa voisi jatkaa jatkokurssille ensi kuussa.


Nappi vartioi pyykkikasaa. Miksei Nappia valittu Sampo Pankin mainoskasvoksi?

Penni päiväunilla.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Turvallista matkaa!

Tähän asti molemmat koirat ovat matkustaneet pienessä kuljetusboksissa autossa ja se nyt ei tietenkään ole oikein, eikä enää Pennin kasvattua mahdollista. Meillä ei nyt tähän hätään ollut resursseja ostaa turkoosin corsamme tilalle uutta farmariautoa, joten päädyimme koirien turvavöihin. Tässä ollaan lähdössä muutama päivä sitten ajelulle:

(Jaha, vois siivota nuo hyllyn alakaapit PIAN.)

Ja tässä muutaman ajoreissun jälkeen todettu paras matkustuskeino:


Helpointa on matkata siten, että Nappi (aina yhtä innostunut matkustaja) on turvavöissään ja Penni on kopassa. Kun ne olivat molemmat vöissään, ne liikkuivat aika lailla ja olivat välillä ihan solmussa keskenään. Kuitenkin on hyvä, että myös Pennillä on turvavyöt, niin voimme pitkillä matkoilla vaihtaa koppavuorolaista. Penni voi aiemmin aina todella pahoin autossa, mut nyt se on jäänyt. Eli iän myötä ilmeisesti tottui matkustamiseen, onneksi.

En ole muistanut kirjoittaa mitään uusista harrastuksista, rallytokosta ja pentuagilitystä. Ohjaajamme on ottanut meistä viime kerroilla videota ja kuvia, joten odottelen, että saan ne itselleni, niin täydentyy se kirjoitus sitten myös kuvilla. Palataan siis siihen asiaan myöhemmin.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Mopsipurilainen

Mukavaa viikonloppua!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Lissää rasvaa

Ai että tuli hyvä otsikko tälle postaukselle.....Aina ei keksi.

Pennin ruokaremontin osa 236. Ostimme koirille kunnon köntin hanhenrasvaa ja raakoja hirvenluita kaksi molemmille. Koirat ovat saaneet ruokaansa rypsiöljyä, mutta kyllä ne varmaan tarvitsevat myös ihan eläinrasvojakin (ruoassa olevan lihan lisäksi). Hajotin tuon kilon palasen pienempiin pakastepusseihin ja lisäämme ruokakuppiin sitten aina nokareen rasvaa. Ihan kuin rapsuttelu olisi jo hiukan vähentynyt, olisipa mahtava jos vihdoin joku temppu tepsisi!


Pennillä oli vielä joitakin koiramaisia aisteja tallella ja se kävi heti ahnaasti luun kimppuun. Napille taas luut olivat kova, tai siis mahdoton, pala purtavaksi. Se tuntui pelkäävän ja kammoavan hirvenluuta ja ensimmäisellä kerralla se vain pikaisesti kävi haistamassa omaansa ja jolkutteli äkkiä kauemmaksi seuraamaan Pennin touhuja luun kanssa. Toisella kerralla se nuolaisi luuta kerran. Noh, pitää vielä vähän totutella sen kanssa, kyllä sillekin oikean luun kaluaminen voisi tehdä hyvää. Mutta jos ei maistu, niin ei se sitten maistu. Seuraavalla kerralla ostamme jäisiä kanasiipiä, ehkäpä ne menisi paremmin alas. Oli muuten yllättävän edullista tuo setti, maksoi vajaan kuusi euroa.




Miiiitä se Penni siellä kaluaa?

Aivan kammottavaa, mitenköhän se saattaa?

Onneksi se meni vähän syrjemmäksi.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Viikonloppu!

Jes, viikonloppu. Heräsimme (ylipirteä Penni herätti) poikkeuksellisen aikaisin tänä aamuna, mutta tavallisen suurväsymyksen sijaan, aikainen aamu ei haitannutkaan. Menin heti koirien kanssa metsälenkille ja aamupalan jälkeen olemme vain olleet. Perfect!




Napin lempipaikka on mieheni sylissä, kun tämä pelaa videopelejä. Jalka kuulemma puutuu aika äkkiä, mutta minkäs teet.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Nappi nukkuu mielellään....

...treenikassissa...


...petivaatteissa...
...fleecellä...
...mökillä...
...ranskanbulldogina...
...veneessä...
...muutossa...

...ja Pennin kanssa...

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Fiasko!

Napin ensimmäinen mätsäri ei mennyt ihan nappiin. (Ehhehhee.Heh). Me ei sijoitettu ollenkaan. Saatiin sininen ja sinisten kehässä oli seitsemän koiraa, joista neljä sai sitten sijoituksen ja Nappi kahden muun kanssa sai lämmintä kättä. Tähän oli useita syitä:

a) Nappi ei seissyt oikeastaan ollenkaan. Se istui ja tuijotti nameja mun kädessä.
b) Niitä nameja se sitten söi sen verran antaumuksella, että tuomari varmaan luuli, ettei sitä ruokita ollenkaan.
b) Se keskusteli enemmän kuin kiivaasti omaa pöytävuoroaan odotellessaan kehän laidalla olleelle hirvikoiralle. Oli sillä pari valittua sanaa myös yhdelle saksanpaimenkoiralle.
c) Se yritti suukotella tuomaria pöydällä.
d) Se juoksi kehässä mun edellä ihan ylisuperinnostuneena.

Noh mentiin sitten kotiin ja tehtiin puolueeton arviointi Napista. Todettiin, että se on tosi söpö mopsi ja annettiin sille erikoispalkinto. Että näin. Mutta yksi asia meitä ilahdutti; mätsäri pidettiin koirakoulun hallilla ja siellä seinällä oli kuva Napista. Kuva oli otettu toissakesänä sen ensimmäisessä arkitottiksessa. No ollaan me se tiedettykin, Napista ei oo catwalk-malliksi, mutta valokuvamalli se on!!!

Ennen kehiä.


Siinäpä se saalis.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Päivän asu

Pennillä oli tänään päällä sen uusi ulkoilupuku.

Ulkoilupuku: Hurtta. Hinta: Törkeän kallis. Kuvausassisstentti: Nappi



Kyllä Penni taitaa olla meidän perheen menestyjä. Sillä on kaksi pokaalia, se on hirveen söpö ja sillä on ehdottomasti hienoin ulkoiluasu meistä kaikista.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Nappi reipastui

Nappi on nyt muutaman kuukauden hiljaiselon ja jonkun alkysyksyisen masennuksen jälkeen piristynyt huomattavasti. Koirapuistossa se juoksee innokkaasti ja puhuttelee varsinkin aidan takana olevia isoja koiria hyvin ponnekkaasti. Leikeissä se jopa pääsee juoksemaan muita karkuun. En kyllä osaa sanoa, mikä seesteinen kausi sillä oli tässä aikaisemmin, mutta hienoa että nyt se on taas oma pirteä itensä. Muutakin uutta sillä on ohjelmassa. Lauantaina Nappi osallistuu ensimmäistä kertaa match show:hun. Saapa nähdä, miten sijoitutaan. Eikä siinä vielä kaikki. Ensi viikolla Napilla alkaa rallytoko-kurssi. Jippijei. En oikein itsekään tiedä tarkalleen, millaista kurssilla tulee olemaan, mutta se selviää pian. Penninkin ilmoitin pentuagilityyn, joka myös alkaa samalla viikolla. Siinäpä se alkuviikko sitten meneekin koiraharrastuksissa.

Pennin ruokaremontti sujuu nihkeästi. Rapsuttelu jatkuu, mutta korvat se on jättänyt rauhaan. Eläinlääkärissä käytiin, eikä korvista löytynyt onneksi mitään. Annoimme sille vähän turhan pitkään pennuille tarkoitetun määrän lihaa ruoassa ja nyt se saa sen 500 grammaa kahden litran puurossa. Vitamiinitkin vaihdettiin aikuisten versioon. Olemme jättäneet sianlihan pois ja riisi jäi jo aikaisemmin. Noh, rapsuttelu on jatkunut silti. Nyt seuraavaksi kokeilemme ohran jättämistä pois ja kokeillaan pari viikkoa sillä. Lisäksi kokeilemme taas kalaruokaa nyt muutaman viikon ajan, viimeksi se tuntui auttavan hieman. Ja aion ostaa apteekista Helläpesu-ainetta sille vielä kaiken varmuudeksi. Vaikuttaa kyllä, että ruoassa tuo rapsutuksen syy on. Jos ei mikään muu auta, kokeilemme jossakin vaiheessa kokonaan viljatonta nappulaa. Ja voihan se olla, että sillä on joku stressi päällä, toivottavasti ei! Katsotaan kuitenkin, miten agilitytreenit vaikuttavat. Näiden kikkojen jälkeen tuntuu kyllä, että kaikkea ollaan kokeiltu. Palataan rapsutusasiaan taas muutaman viikon kuluttua. Ja onneksi Penni on pirteä ja terveennäköinen tästä kaikesta rapsuttelusta huolimatta.

Nyt on vähän heikosti tullut otettu kuvia, alkaa olla niin pimeää koko ajan muutenkin, ettei tuossa ankeutuskamerassa riitä tehot. Tässä joitakin vanhoja koirapuistokuvia.