What a Weekend!

Osallistuimme viikonloppuna Helsinki Winner ja Voittaja 2010-näyttelyihin. Matkaan lähti Penni ja Nappi jäi kotiin tällä kertaa. Nyyh. Vaihdoimme viime minuutilla automatkan junamatkaan ja se oli kyllä hyvä päätös. Sää oli ihan mahdoton koko viikonlopun, emmekä luultavasti olisi päässeet Corsalla hotellilta Messukeskukseen ilman hermoromahdusta. Tässä vähän kuvia viikonlopulta.

Penni levyttää junassa. Se nukkui koko matkan, eikä käynyt jalkeilla kuin kerran. Saattoi olla jännitystä ilmassa.

Penni tutustuu hotellihuoneen sänkyyn. Saahan lemmikkihuoneessa pitää lemmikkiä sängyllä, saahan?

Lauantaina meillä sujui hyvin, vaikkei kaksista tulosta saatukaan; Penni oli JUN EH 4. Mutta se esiintyi hienosti, enkä juurikaan keksi, miten suoritusta olisi voinut parantaa. Oli myös mukava tavata muita griffoneita omistajineen ja ihastella salaa bullmastiffeja.

Päivän jälkeen vähän väsytti.

Mutta energiaa riitti viiden minuutin leikkiin uuden lelun kanssa.

Toinen näyttelypäivä oli aikamoinen katastrofi. Kaksi ensimmäistä tuntia sujui mukavasti omaa vuoroa odotellessa, mutta sitten kun kehämme alkoi, Penni päätti että kiitti mulle riitti. Sille ei maistunut herkut, eikä touhu kiinnostanut yhtään. Se ei seissyt tai edes kävellyt kunnolla ja tuloksena oli pelkkä EH. Harjoitusta kaipaa, kirjoitti tuomari arvosteluun. Samaa mieltä. Penni muutenkin käyttäytyi aika eri tavalla, kuin normaalisti. Se oli hyvin läheisyydenkipeä ja kinusi varsinkin kasvattajalta suukkoja ja huomiota koko ajan. Kasvattaja arvelikin, että Pennin tuen ja turvan, Napin, puuttuessa, se kääntyy muiden puoleen huomiota hakeakseen. No, hyvä vaan että joutui välillä olemaan yksinkin ja toimimaan itsenäisemmin. Kuitenkin ainakin nyt olen sitä mieltä, että meille pitkänmatkalaisille kahden päivän näyttely on vähän liikaa.

Kotimatkakaan ei sujunut ongelmitta; juna oli kaksi tuntia myöhässä ja pakkasta lähes -15 astetta. Penni ei suostunut asioilleen ja oli muutenkin apea.

Väsynyt matkustaja.

Junassa se nukkui taas koko seitsemän tunnin matkan ajan ja laskujeni mukaan se pystyi pidättämään 11 tuntia yhteen menoon!

Kotona sitten alkoikin erikoinen tapahtumasarja:
-Nappi ja Penni tervehtivät toisiaan innokkaasti ja iloisesti
-Otin Pennin syliin rapsutettavaksi ja Nappi tuli siihen lähelle haistelemaan
-Penni murisi uhkaavasti ja matalasti
-Penni kävi Napin kimppuun ja tappelu oli aika hurjan näköinen
-Siirryimme nukkumaan ja Penni kökötti jäykkänä omassa sängyssää katse seinään päin
-Nappi tuli siihen haistelemaan innokkaasti'
-Penni räjähti taas ja syntyi tappelu
-Nostin Pennin sängylle ja Nappi loikkasi perässä
-Syntyi iso tappelu
-Penni siirrettiin yläkerran aulatilaan ja Nappi jätettiin makkariin
-Nappi nurisi suljetun oven takana makkarin puolella ja haukkui monotonisesti, meillä meni hermot klo 01:00.
-Päästettiin Nappi aulaan ja Penni piiloutui tuolin alle
-Pitkät tuijottelut ja sitä seurasi kova tappelu
-Mies siirtyi alakertaan nukkumaan Napin kanssa ja Penni jäi ylös
-Penni hiippaili tunnin päästä alakertaan Nappia katsomaan ja syntyi tappelu
-Olimme epätoivoisia kello 03:00
-Mies oli kylmettynyt aiemmin päivällä ja tunsi olonsa sairaaksi, koimme, että hänen oli paras jäädä kotiin sairastelemaan ja samalla valvoa koiria
-Aamulla koirat olivat taas ylimmät ystävykset
-Työpäivänä väsytti

En tiedä toimimmeko ollenkaan järkevästi tuossa tilanteessa. Oma analyysini on, että Penni oli yliväsynyt ja myös tottui viikonlopun aikana olemaan meidän hellittävänä ja kehuttavana sylikoirana ja se suuttui, kun Nappi tuli liian lähelle. Siitä Nappikin hermostui ja yhteenottoja syntyi. ONNEKSI mitään haavereita ei sattunut ja tilanne korjaantui yön aikana, välillä tosiaan jo pohdin, miten nuo kaksi enää mahtuvat samaan laumaan.

Että olipahan viikonloppu!!