lauantai 30. maaliskuuta 2013

Iloista Pääsiäistä!

Jee, pidennetty viikonloppu! Säät ovat tänä keväänä suosineet, tuntuu, että viimeiset 3-4 viikkoa on ollut pelkkää auringonpaistetta ja täydellisiä lenkkikelejä. Nyt tosin alkaa olla jo vähän liukasta. Eilen teimme retken meren jäälle.




Penniä kummastutti ja pelotti taivaalla lentelevät liitovarjot (tuo punainen juttu tuolla hyyvin kaukana taivaalla).


Pienet koirat.



maanantai 25. maaliskuuta 2013

Penni´s upgrade, Nappi´s downward spiral

Juu, en oo muistanut kertoa (vai olenko, en näköjään enää muista omista sanomisistani mitään), että Penni sai agilityn valmennusryhmäpaikan! Olin hakenut ennen Pennin jalkarevähdystä, josta muuten on toivottu täysin, paikkaa agilityn jatkoryhmään kolme, mutta ilokseni sain kuulla, että meitä oli ehdottu suoraan valmennusryhmään. Otin paikan ilomielin vastaan, vaikkakin se maksaa aika paljon. Nooooh, rahaa voisi käyttää paljon huonomminkin. Nyt olikin jo enemmän haastetta treeneissä ja monta kertaa sain korjata ohjaustani ja juosta jo ihan tosissaan. Kenttä on nyt huomattavasti suurempi kuin mihin olemme tottuneet ja Penni ei ollenkaan hidastele, vaan päinvastoin sen vauhti vaan kiihtyy ja minä jään pahasti jälkeen.

No Napilla menee oikeasti ihan kivasti, ei siinä mitään. Löysin koneelta vain tällaisia jo viime vuoden puolella otettuja kuvia, joissa Nappi näyttää kyllä maansa, perheensä ja ittensä myyneeltä. Tuo edellisen lauseen loppu on yhdestä biisistä, huom. 






keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Varoitus kyläilijöille

Juu, tilanne on nyt semmoinen, että mopsista lähtee karvaa niin paljon, että me kertakaikkiaan hukutaan niihin irtokarvoihin. Ennätyksellistä karvanlähtöä. Mua ekaa kertaa on vähän ottanut henkeen ku oon Nappia furminoinut ja kammannut, ihan ahistaa ja kurkkua kutittaa. Jos meille on tulossa kylään, niin suosittelen pukeutumaan johonkin liukaspintaiseen asuun, joka ei ole musta. Ollaan imuroitu joka päivä, mutta silti karvatuppoja on joka nurkassa kun tarkemmin katsoo. Mutta tämä on myös kevään merkki, jei!

Alla todisteaineistoa. Tämä kuva on otettu sen jälkeen, kun vähän kävin halimassa Nappia.




 Jaha. Siinä on nyt  kaulahuivi ja villahousut furminoitu pois.





Ei oo Nappi kovin tyytyväinen. Hui että se on harmaa jo tuosta leuasta...

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Lahjoja

Tilasin puolisolle syntymäpäivälahjaksi pari hyödyllistä mopsitavaraa Suomen mopsikerhon mopsipuodista. Kyllä se näistä tykkäsi.


Tämä on sellainen kauratyyny, joka lämmitetään ja sitten se auttaa niskajumiin. Harmi vain että meidän mikro hajosi ja ei olla uskallettu laittaa tätä uuniin lämpenemään. Varmaan voisi laittaa uuniin ihan hyvin.



Maailman ryppyisin kangaskassi. Ostin saman mustana. 

En muista olenko tätä seuraavaa saamaani joululahjaa muistanut näyttää täällä, mutta jos olen niin tulee nyt toisen kerran:



Hih hih, ihana mopsivihko. Mainion näköinen mopsi tuossa. 

Mitäs muuta? Nappi on äkäinen, koska sillä on vatsavaivoja, kun se söi lihaisan luun ja oksensi sen jälkeen neljä kertaa. Musta tuntuu että se oksennuksen haju ei lähde kotoa eikä mopsista sitten millään. Nappi on myös kehittänyt syvän vihan meidän sodastreameriä kohtaan. Siis se on aivan rai-vois-saan kun sillä laitetaan vissyä tulemaan, se juoksee paikalle ärjymään hyvin raivokkaana.

Penni on oma lempeä itsensä, paitsi jos se kohtaa lapsen, niin se haukkuu sitä ihan hirveästi ja meitä nolottaa. 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Möksällä

Sana möksä on aika kamala, mutta minä laitoin sen silti otsikkoon. Kävimme katsomassa mökkityömaan edistymistä; vanhaa sukumökkiämme Taivalkoskella remontoidaan ja lisäksi ollaan rakentamassa uutta saunarakennusta. Kyllä sitten kesällä kelpaa! Oli kaunis auringonpaiste, mutta pakkasta silti noin 13 astetta ja koiriahan paleli ihan mahottomasti. Ei noista kyllä oikein ole mihinkään...Ne kävivät pihalla vähän nostelemassa tassuja ja sitten kirmasivat kauheaa vauhtia mökin terassille mattojen päälle aurinkoon. Ja pyrkivät sisälle mökkiin. Siellä ne nukkuivatkin suurimman osan ajasta, kun me teimme joitakin talkoohommia. Lähdimme päivän päätteeksi kävelylle metsään auratulle tielle ja kyllä ne pikkutassut pian tottuivat pakkaseen ja saimmekin tehtyä ihan kunnon lenkin. Mukavaa oli.




Kiinnostaa, mutta samalla palelee.




Hanskahullu Nappi parhaan saaliinsa, minun nahkahanskani, kanssa.


Penni oli onnensa kukkuloilla: takkatuli ja aurinko lämmittivät sitä yhtäaikaa. 





Nappi oli onnensa kukkuloilla: oma sänky ja iskän fleece, jonka päällä nukkua. 


 On se niin koiramaisen näköinen koira tuo Nappi. Tai sitten ei.



keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Toivuttu on

Noniiiin, nyt koirat alkavat olla terveitä; Penni ei ole vinkunut moneen päivään ja Nappi nielee vihdoin antibioottinsa ilman ongelmia. Vaan olipahan se hankalaa aluksi! Nappi ei ole vähään aikaan syönyt lääkkeitä, emmekä muistaneet millainen ketku se on. Kerron tässä vähän meidän ongelmista, ehkä niistä on hyötyä muille ensikertalaisille. 

Kaikin puolin lääkkeen antaminen oli hankalaa, koska Nappi ei suostunut syömään omaa ruokaansa sen jälkeen, kun sinne oli piilotettu vaaleanpunainen antibioottitabletti. Se älysi vinkeemme ja alkoi kieltäytyä syömisestä; siltä jäi ainakin kolme ruokaa välistä. Yritimme sitten tarjota tablettia juuston kanssa, mutta se hoksasi sen ja kieltäytyi tämän jälkeen juustostakin. Sitten piilotimme tabletin palasia nakin sisään, mutta se söi nakin ja jätti antibiootit syömättä. Yritimme tarjota vielä voin kanssa, mutta se ei huolinut voitakaan. Sitten ei auttanut kuin tunkea väkisin tablettia suuhun, mutta se oli melkoista taistelua ja sehän oli tosi huono idea muutenkin, koska Nappi ei ollut syönyt mitään ja sitten se rupesikin oksentelemaan (oksensi kaksi päivää) ja sieltähän niitä sulamattomia väkisin syötettyjä tablettejakin löytyi...Noh noh, soitin lääkäriin ja hän hoksautti missä meillä meni pieleen; Napin ruokaan ei olisi saanut kajota, vaan vasta ruoan jälkeen olisi pitänyt antaa tabletti ja paras idea on syöttää se maksamakkaraan piilotettuna ja niin, että se joutuu kurottamaan herkkupalaa ja sitten nielaisee sen helposti. Ostimme koiran purkkiruokaa ja sekoitimme sitä Napin omaan ruokaan, jota se söikin mielellään ja sitten maksamakkaraa jälkiruoaksi ja tämä toimi hyvin. Nyt se syö purkkiruoan ja oman ruoan seassa tabletit ihan itsekin jo. Huoh. Penni raukka aina ilman mitään herkkuja syö lääkkeensä häntä heiluen ja ihan innoissaan. 


 Pennilläkin on oma pieni vihreä viltti.

 


Viesti siskolle: lainasin kauan aikaa sitten villatakkiasi ja pesin sen nyt vihdoin ja viimein. Laskin sen hetkeksi ennen kaappiin viemistä sohvalle. No Nappi oli salamana paikalla ja heittäytyi kauhealla pieteetillä villatakin päälle. Se on tuo harmaa mytty tuossa... : ).

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Pienet mustanaamiot 3 vuotta! Wuhuu, woot woot!

Niin se taas vuosi vierähti, ja uskomatonta mitä vauhtia! Kaksi vuotta sitten blogin yksivuotispäivänä (oikea päivä oli muuten eilen, 28.2) kirjoittelin, että en silloin ollut vielä kokenut tylsistyneeni tai stressaantuneeni kirjoitteluun, ja näin kaksi vuotta tuon jälkeen tunne on ihan sama. Ihmeellisesti sitä vaan koirista riittää juttua ja onneksi nuo meidän mustanaamiot ovat niin kuvauksellisia, hassuja ja söpöjä, että niitä jaksaa kuvata, niistä jaksaa kirjoittaa ja jakaa juttuja muillekin. Lukijoitakin tulee aina vain lisää, eikä toisinpäin, joten mikäs tässä : ).  Tosin nyt heti komento takaisin tuon koirien kuvaamisen osalta, en ole saanut aikaiseksi ottaa juhlakuvia koirista tätä postausta varten. Toivottavasti saamme aurinkoisia päiviä ja hyviä kuvia otettua lähiaikoina. Siispä tässä edellinen yhteiskuva koirista, joka näyttää olevan joulukuulta.

Kiitos lukijoille blogin seuraamisesta ja mahtavaa kevään alkua kaikille!!!