sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Hui ja kylmä!

Hui. Nappi sai tässä yksi päivä todella pahan näköisen allergisen (?) reaktion jostakin. Emme yhtään tiedä mistä se tuli, mutta yhtäkkiä illalla sen pää turposi ensin vasemmalta puolelta aivan muodottomaksi. Sille nousi kaulalle ja "kuonoon" punaisia paukamia ja silmät turposivat lähes umpeen. Se oli kyllä kamalan ja onnettoman näköinen. Kello oli 21.30, joten soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka neuvoi ottamaan kyytabletin. Se otettiin, ja kohta kohtaus menikin ohi. Emme voi kuin arvailla, mistä se tuli. Noilla lyttykuonoilla tuollaiset kohtaukset ovat varmaankin astetta vaarallisimpia, koska hengitys voi vaikeutua helpommin. Onneksi selvittiin säikähdyksellä!

Kylmä. Miksi täällä on niin kylmä? Ja miksi aurinko laskee kolmelta iltapäivällä? Täällä on ollut -10-15 astetta pakkasta jo jonkin aikaa, mutta se tuntuu tuulen ansiosta paljon kylmemmältä ja koirat jo nostelevat tassuja. Niinpä täällä tehdään useammin lyhyitä pyrähdyksiä ulkona. Onneksi on koirakoulut molemmilla, niin pääsee vähän purkamaan energioita. Pennin kanssa voisi jatkaa jatkokurssille ensi kuussa.


Nappi vartioi pyykkikasaa. Miksei Nappia valittu Sampo Pankin mainoskasvoksi?

Penni päiväunilla.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Turvallista matkaa!

Tähän asti molemmat koirat ovat matkustaneet pienessä kuljetusboksissa autossa ja se nyt ei tietenkään ole oikein, eikä enää Pennin kasvattua mahdollista. Meillä ei nyt tähän hätään ollut resursseja ostaa turkoosin corsamme tilalle uutta farmariautoa, joten päädyimme koirien turvavöihin. Tässä ollaan lähdössä muutama päivä sitten ajelulle:

(Jaha, vois siivota nuo hyllyn alakaapit PIAN.)

Ja tässä muutaman ajoreissun jälkeen todettu paras matkustuskeino:


Helpointa on matkata siten, että Nappi (aina yhtä innostunut matkustaja) on turvavöissään ja Penni on kopassa. Kun ne olivat molemmat vöissään, ne liikkuivat aika lailla ja olivat välillä ihan solmussa keskenään. Kuitenkin on hyvä, että myös Pennillä on turvavyöt, niin voimme pitkillä matkoilla vaihtaa koppavuorolaista. Penni voi aiemmin aina todella pahoin autossa, mut nyt se on jäänyt. Eli iän myötä ilmeisesti tottui matkustamiseen, onneksi.

En ole muistanut kirjoittaa mitään uusista harrastuksista, rallytokosta ja pentuagilitystä. Ohjaajamme on ottanut meistä viime kerroilla videota ja kuvia, joten odottelen, että saan ne itselleni, niin täydentyy se kirjoitus sitten myös kuvilla. Palataan siis siihen asiaan myöhemmin.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Mopsipurilainen

Mukavaa viikonloppua!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Lissää rasvaa

Ai että tuli hyvä otsikko tälle postaukselle.....Aina ei keksi.

Pennin ruokaremontin osa 236. Ostimme koirille kunnon köntin hanhenrasvaa ja raakoja hirvenluita kaksi molemmille. Koirat ovat saaneet ruokaansa rypsiöljyä, mutta kyllä ne varmaan tarvitsevat myös ihan eläinrasvojakin (ruoassa olevan lihan lisäksi). Hajotin tuon kilon palasen pienempiin pakastepusseihin ja lisäämme ruokakuppiin sitten aina nokareen rasvaa. Ihan kuin rapsuttelu olisi jo hiukan vähentynyt, olisipa mahtava jos vihdoin joku temppu tepsisi!


Pennillä oli vielä joitakin koiramaisia aisteja tallella ja se kävi heti ahnaasti luun kimppuun. Napille taas luut olivat kova, tai siis mahdoton, pala purtavaksi. Se tuntui pelkäävän ja kammoavan hirvenluuta ja ensimmäisellä kerralla se vain pikaisesti kävi haistamassa omaansa ja jolkutteli äkkiä kauemmaksi seuraamaan Pennin touhuja luun kanssa. Toisella kerralla se nuolaisi luuta kerran. Noh, pitää vielä vähän totutella sen kanssa, kyllä sillekin oikean luun kaluaminen voisi tehdä hyvää. Mutta jos ei maistu, niin ei se sitten maistu. Seuraavalla kerralla ostamme jäisiä kanasiipiä, ehkäpä ne menisi paremmin alas. Oli muuten yllättävän edullista tuo setti, maksoi vajaan kuusi euroa.




Miiiitä se Penni siellä kaluaa?

Aivan kammottavaa, mitenköhän se saattaa?

Onneksi se meni vähän syrjemmäksi.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Viikonloppu!

Jes, viikonloppu. Heräsimme (ylipirteä Penni herätti) poikkeuksellisen aikaisin tänä aamuna, mutta tavallisen suurväsymyksen sijaan, aikainen aamu ei haitannutkaan. Menin heti koirien kanssa metsälenkille ja aamupalan jälkeen olemme vain olleet. Perfect!




Napin lempipaikka on mieheni sylissä, kun tämä pelaa videopelejä. Jalka kuulemma puutuu aika äkkiä, mutta minkäs teet.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Nappi nukkuu mielellään....

...treenikassissa...


...petivaatteissa...
...fleecellä...
...mökillä...
...ranskanbulldogina...
...veneessä...
...muutossa...

...ja Pennin kanssa...

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Fiasko!

Napin ensimmäinen mätsäri ei mennyt ihan nappiin. (Ehhehhee.Heh). Me ei sijoitettu ollenkaan. Saatiin sininen ja sinisten kehässä oli seitsemän koiraa, joista neljä sai sitten sijoituksen ja Nappi kahden muun kanssa sai lämmintä kättä. Tähän oli useita syitä:

a) Nappi ei seissyt oikeastaan ollenkaan. Se istui ja tuijotti nameja mun kädessä.
b) Niitä nameja se sitten söi sen verran antaumuksella, että tuomari varmaan luuli, ettei sitä ruokita ollenkaan.
b) Se keskusteli enemmän kuin kiivaasti omaa pöytävuoroaan odotellessaan kehän laidalla olleelle hirvikoiralle. Oli sillä pari valittua sanaa myös yhdelle saksanpaimenkoiralle.
c) Se yritti suukotella tuomaria pöydällä.
d) Se juoksi kehässä mun edellä ihan ylisuperinnostuneena.

Noh mentiin sitten kotiin ja tehtiin puolueeton arviointi Napista. Todettiin, että se on tosi söpö mopsi ja annettiin sille erikoispalkinto. Että näin. Mutta yksi asia meitä ilahdutti; mätsäri pidettiin koirakoulun hallilla ja siellä seinällä oli kuva Napista. Kuva oli otettu toissakesänä sen ensimmäisessä arkitottiksessa. No ollaan me se tiedettykin, Napista ei oo catwalk-malliksi, mutta valokuvamalli se on!!!

Ennen kehiä.


Siinäpä se saalis.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Päivän asu

Pennillä oli tänään päällä sen uusi ulkoilupuku.

Ulkoilupuku: Hurtta. Hinta: Törkeän kallis. Kuvausassisstentti: Nappi



Kyllä Penni taitaa olla meidän perheen menestyjä. Sillä on kaksi pokaalia, se on hirveen söpö ja sillä on ehdottomasti hienoin ulkoiluasu meistä kaikista.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Nappi reipastui

Nappi on nyt muutaman kuukauden hiljaiselon ja jonkun alkysyksyisen masennuksen jälkeen piristynyt huomattavasti. Koirapuistossa se juoksee innokkaasti ja puhuttelee varsinkin aidan takana olevia isoja koiria hyvin ponnekkaasti. Leikeissä se jopa pääsee juoksemaan muita karkuun. En kyllä osaa sanoa, mikä seesteinen kausi sillä oli tässä aikaisemmin, mutta hienoa että nyt se on taas oma pirteä itensä. Muutakin uutta sillä on ohjelmassa. Lauantaina Nappi osallistuu ensimmäistä kertaa match show:hun. Saapa nähdä, miten sijoitutaan. Eikä siinä vielä kaikki. Ensi viikolla Napilla alkaa rallytoko-kurssi. Jippijei. En oikein itsekään tiedä tarkalleen, millaista kurssilla tulee olemaan, mutta se selviää pian. Penninkin ilmoitin pentuagilityyn, joka myös alkaa samalla viikolla. Siinäpä se alkuviikko sitten meneekin koiraharrastuksissa.

Pennin ruokaremontti sujuu nihkeästi. Rapsuttelu jatkuu, mutta korvat se on jättänyt rauhaan. Eläinlääkärissä käytiin, eikä korvista löytynyt onneksi mitään. Annoimme sille vähän turhan pitkään pennuille tarkoitetun määrän lihaa ruoassa ja nyt se saa sen 500 grammaa kahden litran puurossa. Vitamiinitkin vaihdettiin aikuisten versioon. Olemme jättäneet sianlihan pois ja riisi jäi jo aikaisemmin. Noh, rapsuttelu on jatkunut silti. Nyt seuraavaksi kokeilemme ohran jättämistä pois ja kokeillaan pari viikkoa sillä. Lisäksi kokeilemme taas kalaruokaa nyt muutaman viikon ajan, viimeksi se tuntui auttavan hieman. Ja aion ostaa apteekista Helläpesu-ainetta sille vielä kaiken varmuudeksi. Vaikuttaa kyllä, että ruoassa tuo rapsutuksen syy on. Jos ei mikään muu auta, kokeilemme jossakin vaiheessa kokonaan viljatonta nappulaa. Ja voihan se olla, että sillä on joku stressi päällä, toivottavasti ei! Katsotaan kuitenkin, miten agilitytreenit vaikuttavat. Näiden kikkojen jälkeen tuntuu kyllä, että kaikkea ollaan kokeiltu. Palataan rapsutusasiaan taas muutaman viikon kuluttua. Ja onneksi Penni on pirteä ja terveennäköinen tästä kaikesta rapsuttelusta huolimatta.

Nyt on vähän heikosti tullut otettu kuvia, alkaa olla niin pimeää koko ajan muutenkin, ettei tuossa ankeutuskamerassa riitä tehot. Tässä joitakin vanhoja koirapuistokuvia.