Kiirettä pitelee

Opinnot ovat pitäneet minut erittäin kiireisenä viimeaikoina, mutta sainpahan yhden koulujutun palautettua tänään. Onneksi ruokakuntamme toinen jäsen on pitänyt hyvää huolta koirista, kun itse olen kököttänyt kirjastossa aamusta iltaan.

Mutta eipä meille kuulu mitään kummempia. No Pennin toinenkin korva on laskeutunut nätisti kolmiomalliin, joten nyt se muistuttaa yhä enemmän mopsia..Se on kasvanut myös selvästi ja painoakin on tullut. Ensi viikolla on taas rokotus, joten tarkat kilomäärät saamme silloin selville.

Taloyhtiömme etupiha alkaa vihdoin vapautua lumesta ja olemme päiväkävelyn päätteeksi päästäneet koirat leikkimään etupihan nurmikolle. Penni nauttii pihalla juoksemisesta ja sillä riittää valtavasti virtaa. Ainoa miinuspuoli tuossa pihalla leikkiessä on se, että joku (tai jotkut) rakkaista naapureistamme nakkaa aina purkkansa nurmikolle ja sehän löytyy joka kerta Napin suusta. Ja sen jälkeen minun kädestäni Napin kuolan kera, ah ihanuutta. Tänään Nappi bongasi pihalta oikean herkun, käytetyn pussinuuskan. Niitä suusta kaivaessa jo vähän jännittää ettei pussi vain repeäisi, veikkaan että nuuska on pikkukoirille hiukan myrkyllistä. Purkkakihan on myös myrkyllistä koirille, mutta käsittäkseni pureskellun purkan xylitolipitoisuus on vähentynyt.

Joka tapauksessa leikit omalla pihalla sujuvat hyvin, mutta koirapuistoon mennessä Penni raukka ei oikein osaa vapautua. Koirapuistot ovat aika huonossa kunnossa tällä hetkellä, joten leikit pihanurmikolla saavat riittää. Naapurin schipperke käy pihallamme leikkimässä omistajiensa saattelemana tai välillä omin luvin, joten meillä on ollut ihan oma koirapuisto tässä pihalla viimeaikoina. Penni kyllä on aika arka toisten koirien seurassa ja heittäytyy usein selälleen pian toisen koiran lähestyessä tai sitten se häntä koipien välissä luikkii karkuun. Ei auta kuin tavata muita koiria paljon, eiköhän se siitä vielä reipastu.

Etsi kuvasta profiili