Pennin kanssa olemme tutustuneet lähitienoon lenkkipolkuihin, nyt kun lumetkin ovat pääosin sulaneet teiltä. Napin tassuja aristaa kylmä ja märkä maa ja aika ajoin eteentulevat lätäköt. Nappi ei tykkää yhtään ja korvat luimussa ja suorin jaloin se vaappuu meitä hihnan verran jäljessä lenkillä. Nappi on tehty sokerista. Onneksi tienvarsilla on vielä metreittäin lunta kestohangella, joten Nappi aina mahdollisuuden tullen hyppää penkalle kävelemään. Siinä onkin sitten haasteellista taiteilla kahden lyhyen hihnan kanssa, kun toinen pikkukoira juoksee innoissaan edessä ja toinen vasemmalla metrin korkeudella ei niin innoissaan. Muutoin kävelyt kahden koiran kanssa sujuvat hyvin, mitä nyt menee hiukan enemmän aikaa, kun meno ei aivan suoraviivaisesti etenevää ole.
Terassilla piisaa vielä lunta...
...mutta Nappi on toki löytänyt sulan kohdan.
Tekstit
Ihanaa!
VastaaPoista