Pentu kasvaa

Penni on salakavalasti kasvanut aika lailla. Pentupantaa pitää jo isontaa ja sen päähän nähden vähän ylisuuret korvat ovat sopusuhtaistuneet ja vasen korva on laskeutunut kolmioksi. Oikea korva vielä elelee omaa elämäänsä, mutta ehkä sekin tuosta asettuu.



Lumien sulaessa takapihalta koiria ei enää voi laskea ulos turvallisin mielin. Talven ajan olimme lapioineet takapihalle alueen, jota rajasi paksut lumikinokset ja koira(t) eivät älynneet tai tarjenneet loikkia niiden yli. Nyt pihalla on vain yksi ilo lumikasa, jonka päälle koirat juoksevat saman tien ja sieltä sitten jokaiseen ilmansuuntaan. Nappi kävi aamulla jättämässä kakkosviestin naapurien pihalle ja Penni iltapäivällä veti rallit toisen naapurin alueella. Koira-aitamme on talven jälijltä rullalla, eikä sitä voi asentaa vielä. Hmmm ehkäpä meidän on nyt aivan pakko käydä vähän pidemmällä aina, kun koirat siltä näyttävät. Hyvähän se sisäsiisteyskasvatuksen kannalta onkin. Nyt käymme Pennin kanssa ulkona kaksi kertaa päivässä kävelyllä ja Napin kanssa näiden kertojen lisäksi illalla pidemmällä lenkillä. Ja aina päästämme takapihalle, kun kuono nuuskii lattiaa. Penni oli jo meille tullessa hyvin siisti ja se on tehnyt tarpeensa paria kertaa lukuunottamatta aina paperille. Siltäkin osin on ollut siis pennun kanssa helppoa. Silti on mukavampi, että takapihaa ei aina käytettäisi vessana, vaan homma hoituisi lenkkien yhteydessä ja siihen tietty tähtäämme.

Vähän vain väsyttää.