Hiljaiseloa

Nyt on ollut vähän tapahtumaköyhempää viime ja tällä viikolla. Tytöt lomailevat kotona miehen kanssa ja minä istun toimistossa. Aina iltapäivällä kotiin tullessani ne on lenkitetty, leikitetty ja ne ovat käymässä iltaruoalle. Minun vastuualueekseni on muodostunut sitten halailu, helliminen ja rapsuttelu. Ookoo, käy minulle. Viime viikonloppuna olimme viikonlopun reissussa ja veljeni tuli meille koiria hoitamaan. Hyvin oli kuulemma mennyt, enkä epäile yhtään.

Kohta sitten onkin enemmän vaihtelua elämässä. Penni täyttää itse asiassa huomenna 6 kk. Se syö nykyisin enää kaksi kertaa päivässä.. Mukava kun koirien ruoka-ajat ovat nyt yhteneväiset. Sitten on edessä kiireinen juhannusviikonloppu, jolloin käymme kahdella mökillä ja molemmissa olemme yötä. Kamera mukaan, niin eiköhän tännekin saada jotakin sisältöä.

Tässä vanhoja kuvia viime juhannukselta, jolloin olimme jälleen kerran mökkeilemässä. Napilla oli keskeinen rooli kroketti-tuomarina.

Jahas, kumpi voitti?

Tämä on yksi suosikki-kuvistani Napista. Se on tässä niin tomerana ja tarkkaavaisena.

Toisilla loma, toisilla ei

Minulla ei ole lomaa koko kesänä, mutta koko muu porukka aloitti lomanvieton viime perjantaina. Napille se voi tosin käydä raskaaksi, se kun on aika vässy päivisin. Eipä se mittään, asunto on koko ajan siisti ja koirat hyvin hoidettu. Lähdimme taas käymään mökillä viikonloppuna ja tällä kertaa olimme yökunnissa. Penni oli ensimmäistä kertaa pois kotoa yötä, mutta hyvin meni. Uskomatonta mutta totta, se oli mökkireissun ajan sisäsiisti. Aika vähän me kyllä sisällä olimme.

Kotona koirat nukkuvat kotona makuuhuoneessa minun puolellani. Ennen Pennin tuloa Nappi nukkui meidän kanssamme sängyssä ja joka yö kirosin sitä järjestelyä, mutta eihän me lepsukat raaskittu sitä häätää lattiatasollekaan. Heti Pennin tultua se kuitenkin siirtyi omaan sänkyyn ja hyvin on sopeutunut. Noh, välillä on tietty ikävä karvaisia unikavereita ja odotinkin innolla mökkiyötä, jolloin koko poppoo pääsee samaan sänkyyn. Vielä mitä. Nappi kökötti hetken sängyn reunalla ja sitten siirtyi äkkiä korisohvalle nukkumaan huoneen kauimpaiseen nurkkaan. Mitäsetämätämmöinen on, kysyn vaan? No Penni sentään nukkui kanssamme.

Penni otti rohkeasti vesituntumaa

Nappi myös.

Hyvin jaksoivat kökkiä pentuaidassa ruohonleikkuun ja muun puuhan ajan lampaankorvien voimalla.

Kylässä

Alkuviikosta lähdimme koko poppoo toiseen koiratalouteen kyläilemään. Penni ei ole aiemmin käynyt kuin vanhempieni luona (saldona persialaismaton paikallinen tärveleminen, kukkapenkissä sählääminen ja puolittain onnistunut paperille tähtääminen), joten hieman jännitti, mitä se saa kylässä aikaan. Ihan ookoosti meni sisätiloissa, pienen muiston se oli jättää valitettavan vaaleaan mattoon, mutta nopeana naisena sain tilanteen ajoissa korjattua. Ulkona sitten olikin mahtava meno ja Penni kosiskeli leikkiin kaikkia kolmea cavalier-neitoa sekä tietysti Nappia. Kun muut eivät innostuneet mihinkään mainittaviin ralleihin, Penni sinkoili yksikseen siksakkia nurmikolla.

Kokenut handleri myös harjoitteli Pennin kanssa näyttelyhihnan kanssa kävelyä ja se meni kyllä erinomaisen hyvin; Penni on kuulemma luonnonlahjakkuus. Olisipa itsellä vielä yhtä varmat otteet tulevissa kehissä. Noh, eiköhän siinäkin hommassa tekemällä opi. Tässä vähän vielä kuvia uusimmista koirakavereista.

Ensiksi vähän tutustelua


Sitten leikkiinkutsu halukkaille


Luovutus


Melkein kaikki koolla

Pikku-oppilas

Pennillä sjui ensimmäinen tottelevaisuuskoulutustunti vallan hyvin. Sakkoakaan ei tullut. Sen pelkääminen haittasi omaa keskittymistäni ja kävimme neljä kertaa tunnin aikana ulkona kokeilemassa. Turhaan, se taisi olla niin innoissaan uudesta tekemisestä, ettei niiaminen sisälle ollut päällimmäisenä mielessä. Harjoittelimme istumista, maahan menoa, tänne-käskyä, katso-komentoa ja vierelle menoa. Ainoastaan vierelle-menoa pitää harjoitella kotiläksynä (puolustelen kyllä nyt tätä sillä, että juuri sen harjoittelemisen aikana olimme metikössä).

Penni istuu hienosti käskystä.

Olin hieman huolissani Napin takia, koska se oli ensimmäistä kertaa ypöyksin kotona Pennin saapumisen jälkeen. Säikähdin, kun kotiin tullessamme se ei ollut vakipaikallaan sohvan selkänojalla eikä ovella vastassa. Tarkemmin katsottuani se oli omassa sängyssään vasta raottelemassa silmiään. Raukka taisi tarvita vähän omaa aikaakin.

Ja Penni liittyi saman tien mukaan.

Muotitietoinen

Ainakin omaan silmään Pennin uudet hienot valjaat sopivat mainiosti sen turkin sävyyn. Tämä ei siis tietenkään ollut ostopäätöksen takana (eipä vissiin), vaan halusimme ostaa sille säädettävät y-valjaat heijastimilla. Nämä ovat suomalaiset ja kaiken lisäksi pehmustetut tuosta rintalastan kohdalta. Ja Napilla on samanlaiset, mutta vaaleanpunaiset, joten käyttökokemustakin löytyy. Nyt ei enää tarvitse pelätä, että koipi katkeaa, kun hihna on kiertynyt vahingossa jalan ympäri monelle mutkalle Pennin suhaillessa lenkillä edes takaisin.



Ostimme Pennille myös fleksin, joka jatkaa hyvin ei-neutraalia ja ei-maanläheistä värimaailmaa. Fleksi on väriltään vaaleanpunainen ja sen hihnaosa on leveä ja pinkki sekin. Testilenkillä Penni nautti paremmista pusikkotuntumista, joihin se pääsi viiden metrin säteellä. Fleksin kanssa liikkuessa askelia tulee enemmän, mutta kovin vilkkailla kaduille fleksi on hyvin epäkäytännöllinet, jopa vaarallinen. Varsinkin kahden koiran kanssa. Täällä lähiössä niiden kanssa on silti mukava päästellä, mutta kaupungille mentäessä otamme lyhyen hihnan käyttöön.


Kävimme eilen muutenkin asioilla kaupungilla ja koiramme herättivät taas paljon positiivista huomiota ja ihastusta. Mukava saada monet ihmiset hyvälle tuulelle näiden kahden kanssa. Herätimme toisaalta myös paheksuntaa, kun Penni päätti heittää kepillisen (näin ei kait voi sanoa tyttökoirista, no anyway) keskelle vilkasta kävelykatua suoraan jäätelokopin eteen. Hätä ei pentukoiralla lue lakia.

Huomenna nuorimmaisemme menee ensimmäiselle luokalle kouluun; Penni aloittaa pentutottelevaisuuskurssin. Kurssi pidetään sisähallissa ja sieltä saa kymmenen euron siivoussakon, jos pentu tekee tarpeensa halliin. Pitääpä nostaa rahaa valmiiksi.

Säät viilenee, lenkit pitenee

Nyt kun omat opiskelukiireet ovat lopullisesti ohi (jesjesjes) on ollut taas enemmän aikaa touhuta koirien kanssa. Nyt on mainiot lenkkeilysäät näiden lyhyempikuonoisten kanssa. + 15 astetta ja aurinkoista on oikeastaan aika ideaali ja kun luontokin on lähes kauneimmillaan, lähiseudun lenkkipolut ja pyörätiet on nuuskittuu tarkkaan läpi. Olemme myös ulkoistaneet keittiön tuohon takapihalle ja viettäneet siellä aikaa enemmän kuin sisällä. Eteläpuolen pihalla ei viileämpi sää haittaa, koska aurinko lämmittää riittävästi joka tapauksessa. Napin silmä on jo onneksi parempi, vaikkakin silmätippojen laittaminen ei ole ollut ollenkaan helppo toimitus. Kävimme myös mökillämme. Hankaluuksia aiheutti se, että Penni ei tajunnut mökin tontin rajoja ja Nappi ei ilmeisesti muistanut niitä. Molemmat kököttivät tyytyväisinä mökkinaapurin kukkapenkissä, eivätkä yhtäkkiä totelleet tänne-kutsua. Meinasi jo vähän hermo kiristyä. Ensi kerralla otamme varalta mukaan Pennin vanha pentuaitauksen ja ehkä kokeilemme käytännössä, miten se toimii ulkosalla.

Penni roikistelee

Buu-uu!

Nyt on vähän blogin kirjoittaminen haasteellisempaa, meiltä katkaistiin netti palveluntarjoajan virheen takia ja nyt olemme ilman yhteyksiä ulkomaailmaan kuukauden päivät. Tuntuu vaivalloiselta. Nyt siis töiden ohessa saan ehkä silloin tällöin jotakin raapaistua, mutta hiljaisuus jatkunee.

Ja toinenkin iso buu; Nappi onnistui sohaisemaan silmänsä johonkin ja nyt se on kahden viikon antibioottikuurilla. Sillä oli sarveiskalvossa pienen pieni reikä, mutta ikävältä se varmasti tuntuu. Nappi ei voi kunnolla avata oikeaa silmää. Toisaalta välillä se taas killottaa molemmat jättisilmät avoimina niin kuin ennen vanhaan. Noh, ehkä se innostuessaan unohtaa kivun. Piilolasien suurkuluttajana tiedän, miten inhottavalta roskat silmässä tuntuvat.

Nappi otti heti lomakauden helteistä ilon irti ja kerrytti vyötärölleen muutaman kesäkilon. Vararengasta kasvattaa. Heti kun emme päässeet liikkumaan, näkyy se Napissa. Ruoka-annoksen suhteuttamiseen siis taas...Tässä Nappi viilentelee kostean pyyhkeen alla:



Penni voi entiseen malliin vauhdikkaasti, tosin se on vähän alkanut osoittamaan luonnetta, ja on muutaman kerran riiviöinyt ja ollut tottelematon. Aika kummallista, nytkö se murrosikä jo alkaa? Sitten sillä on kummallinen kyky aistia, missä seutumme tukkimiehentäit asustavat. Sillä on kaksi kertaa ollut sen koko alahuulen kokoinen tukkimiehentäi leuassa kiinni ja yhden kerran sellainen oli tarttunut sen tassuun. Ihme hommaa, en ymmärrä mistä se niitä keräilee. Ne on siis niitä inhotuksia, jotka asuvat havupuissa ja tarttuvat tiukasti esimerkiksi hiuksiin kiinni. Tässä kaunis (ja iso) kuva otuksesta:



Tässä taas Pennin alahuuli, joka on pieni: