Puunausta

Leikkaamme kerran viikossa koirien kynnet nykyisin ja samaan syssyyn "kammataan" turkki, puhdistetaan korvat ja vekit. Penniä vaivasi pitkän pitkä tulehdus nenävekissä ja tassuissa, mutta löysimme onneksi siihen viimein toimivan lääkkeen, joka ei sisällä antibioottia eikä kortisonia; clx-wipes. Ihan mahdottoman hyviä ja toimivat, nyt Pennin nenävekissä kasvaa taas karva ja tassut ovat normaalinväriset ja terveet. Sitä käyttäessä pitää varoa, ettei liina osu silmään, mutta eläinkääkäri suositteli näitä alunperin, joten turvallisia täytyvät olla, vaikka vekki onkin melko lähellä silmiä. 

No huonoksi onneksi Pennillä nyt oli sitten kuitenkin taas joku juttu silmässä; silmä vuosi, oli punainen ja silmänympärys turvonnut. Vuoden ensimmäinen antibioottisalva kehiin vaan. Huoh. (Kysyimme, että johtuu wipesien käytöstä ja kuulemma sellaisesta ei ollut viitteitä).

Penni on siitä erikoinen kaveri, että se nauttii yli kaiken tuosta puhdistusoperaatiosta. En oikein ehdi koskaan kammata sen selkää, kun se kierähtää selälleen ja vaati kampaamista sen karvattomaan mahaan. Allergiajuttuja tietty taas, sitä kun kutkuttaa joka paikasta. Mutta mikäs siinä sitä on sukiessa. Nappia se kampaaminen joka kerta jännittää jostakin syystä.

Aika rentoutunut se on, ei nuo kynsisaksetkaan oikein näytä haittaavan.

Nappia hirvittää ja Penni käy kysymässä, että joko olisi taas sen vuoro.