Patiokausi on avattu

Siis koirien patiokausi. Lumet sulivat vihdoin pääosin pihaltamme ja asensimme koira-aidan takapihalle. Oli jo aikakin, koirat eivät pysyneet omalla pihallamme, jota reunustaa vain aika harva pensasaita, joka kaiken lisäksi yltää vain pihan puoliväliin. Eikä Penni varmaan edes hahmota vielä takapihan reviiriään. Aita piti syksyisten suurten pihatöiden vuoksi ottaa talveksi pois ja oli aika prosessi saada aidantolpat paikalleen kohmeiseen maahan. No parin tunnin uurastuksen jälkeen alkoi koirien kesäkausi. On mukava, kun ne voi vain päästää ovesta turvallisesti pihalle leikkimään ja tarpeilleen tarvittaessa. Penni on ihan mahdoton spurttailemaan, joten alue jää sille kyllä pieneksi, mutta hyvät ympyrärallit sielläkin saa. Äsken kyllä sain taas kovasti komentaa, kun äkkäsin molemmat kaivamasta kuoppia kukkapenkissäni. Aaargh! Penni onneksi uskoo, kun kerran kovasti ärähtää sille, joten jospa se nyt jättäisi penkin rauhaan. Sitten vielä aivan multaisilla tassuilla pääsivät livahtamaan ohitseni sisälle...On ollut taas hyvin sateista, enkä ole viitsinyt kuvailla koiria, mutta otan niistä ulkokuvia heti, kun saamme taas auringon vieraaksemme. Huomenna on jännä päivä, tapaamme ensimmäistä kertaa toisia griffoneita kotipaikkakunnallamme! Niistä koiratreffeistä kirjoittelen varmasti sitten täälläkin. Tässä nyt taas vanhempia kuvia laiskan kamerankäytön vuoksi.

Penni oli ensimmäistä kertaa vanhempieni luona kylässä ja se ihastui olohuoneen mattoon. Meillähän ei mattoja lattioilla tällä hetkellä ole. Se kieriskeli kovasti matolla ja aina palasi siihen makoilemaan. Hankaluuksia aiheutti se, että sen terävät kulmahampaat juuttuivät usein kiinni villalankamattoon. Siinä se oli sitten suustaan kiinni matossa.


Tunnin hervottoman leikkimisen jälkeen oli pakko levätä hetki. Olisihan se kiva, jos meilläkin olisi alakerrassa enemmän neliöitä.