Jännittävä pallo

Aina aika ajoin sitä tulee ostaneeksi koirille uusia leluja, vaikka entisiäkin on ja paljon onkin. Mutta hyviä ja kestäviä palloja on aika harvassa ja nyt osuikin kohdalle melko jännittävä pallo. Kumpikin on hyvin innoissaan jahtaamassa palloa, mutta sitä ei oikein uskalleta ottaa suuhun. 

Pennille ostin tuollaisen ketunraadon ja se tykkää siitä tosi paljon, hoksasi myös että siinä on semmoinen vinkujuttu ja nyt se onkin aivan mielissään vingutellut lelua menemään. 

Että vaikka koirat ovat jo sellaisia keski-ikäisiä, niin kyllä se leikki vaan vielä maistuu hyvin.

Lenkkipolkuja

Käytiin porukalla äänestämässä ja liikuttiin reiteillä, joilla vähän harvemmin tulee koirien kanssa käppäiltyä, ei kyllä oikeastaan tiedetä että miksi, mukavia metsäpätkiä ja hiekkakenttejä mahtui matkan varrelle vaikka kuinka. Useimmiten lenkkeilemme läheiselle järvelle, jonka reunamilla on niittyjä, se on oikein kiva ja nätti reitti. Nyt kun miettii, niin meillähän on mukavalta kuulostavaa luontoa ihan tässä lähellä. Vaan kyllähän se meinaa kyllästyttää tallata samoja polkuja joka päivä, tässäkin on asuttu kohta seitsemän vuotta! Aika ajoin me otammekin auton alle ja ajamme jollekin toiselle asuinalueelle tai keskustan liepeille käppäilemään, vaihtelun vuoksi. Sellaista kunnon metsää tässä ei ole kuitenkaan kävelymatkan päässä, että on sen verran urbaania aluetta kuitenkin. Hyville reiteille on 6 kilometriä matkaa. Että siksikin mökkeily on meille niin tärkeää, kohtapa se mökkikausi jo käynnistyykin, emme malta odottaa!

Hiekkakentällä koirat saivat rauhassa päästellä ja meno oli vauhdikasta molemmilla. 

 Älypuhelimen kamera ei meinannut lainkaan pysyä koirien vauhdissa mukana.

Ja kotona sitten olikin väsy, Penni varasi itselleen aurinkopaikan, tietty. 

Paljon onneeeaaa vaaaaaan!

Niin se Nappi täytti eilen jo 7 vuotta! Mitenkä se on jo seittemän, en tajuu. Tässäpä virallisia synttärikuvia päivänsankarista. Nappi se on kyllä semmoinen persoona, että oksat pois, kuten täältä blogistakin varmaan on välittynyt. Nappia on mukava halailla ja paijata, se tuo iloa ja hauskuutta meidän joka päivään. Tosin tuo se tähän arkeen vähän rasittavuuttakin monine "haastavine" puolineen, mainittakoon tässä esimerkkinä joka-aamuinen ykkösen aamu-tv:n kello 6:40 säätiedotukselle (!!!??!!) haukkuminen... ; ). 

Onnea Nappi!

Mitä kuuluu Penni, mitä Pennille kuuluu?

Viime aikoina blogissa on keskitytty lähinnä Nappiin ja Napin vaivoihin ja muihin metkuihin, mutta entäs Penni? Noh Penni voi sen standardeihin nähden oikein hyvin. Eläinlääkärin hoitajilla ja meillä kävi molemmilla moka Pennin siedätyshoitojen suhteen, hoitolääke alkoi olla lopussa, eikä kukaan ollut muistanut tilata uutta ajoissa. Se tehdään Pennille jossakin sveitsiläisessä laboratoriossa ja sen tilaamiseen menee monta viikkoa. Tilauksessa sattui muitakin viivästyksiä, niinpä Penniltä jäi kaksi siedätyshoitokuukautta välistä! Mutta eipäs mitään, ei se sen suuremmin reagoinut siihen. Aiemmin kerroin että se söi vahingossa Napin ruoat, mutta sekään ei silloin aiheuttanut mitään vakavaa. Nyt yksi päivä annettiin taas Napin ruokaa testiksi, eikä mitään tapahtunut. Sillä näyttäisi hiukan allergiat helpottavan.

Muuutoin sama meno jatkuu, Penni on kauheen söpö, aina vaatimassa rapsutuksia, se tykkää lenkkeillä, oikaista ja syödä. Hain agilityvalmennukseen taas, toivottavasti toukokuussa voimme aloittaa agilityn ulkotreenit jälleen! Jos ei päästä, ei sekään mitään haittaa. Joka tapauksessa huolehditaan, että kevään tullen Penni pääsee taas ilman hihnaa metsälenkeille kirmaamaan, siitä se tykkää.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Ei huvita ei

Huh huh, kylläpä nyt vastustaa lenkkeily, kuten kuvista hyvin käy selväksi....

Koko sänkysyteemi lähti matkaan kun Nappia lenkille kiskottiin. HUOH!

Napin epikriisi osa tuhat miljoonaa

Ensin vähän itketti mutta nyt jo naurattaa. Jos jollakin on ollut hankala leikkauskokemus niin meidän Napilla! Eiköhän se leikkaushaava sitten ihan yhdessä hetkessä jotakin 1.5 viikkoa leikkauksen jälkeen tulehtunut aivan järkyttävään kuntoon. Yläosa haavasta parantui mallikkaasti, mutta alaosa...oh my! Nappi ei ole pystynyt nuolemaan haavaa, mutta joku siihen on sitten osunut/hankautunut niin, että pöpöt olivat päässeet vaivaamaan. Onneksi meillä nyt oli se kontrollikäynti, niin saatiin sitten heti taas uutta hoito-ohjetta kehiin. Joka lenkin jälkeen mahan suihkuttelu haalealla vedellä ja päälle kerros Vetramilia. Saanen muuten kehua; Vetramil on aivan älyttömän toimivaa ainetta! Kyseessä on luonnontuote, hunajaa sisältävä vaha/voide. Hunajan sokerit ymmärtääksemme tukehduttavat bakteerit ja pöpöt. Suihkuttelulla ja vetramillillä haava lähti pikkuhiljaa paranemaan, eikä varalta saatua antibioottikuuria tarvinnut aloittaa. (Myös Pennin polkuanturaongelmiin auttaa aina vetramil hyvin nopeaa). Ei se Napin haava vieläkään täysin parantunut ole, mutta kyllä se siitä.  Nappia ja sitä myöten haavaa pitää muutenkin suihkutella nyt paljon, kun ulkona on melko kuraiset kelit.

No, se juttu alkoi siis siitä selviämään niin eiköhän vielä yksi onnettomuus sattunut Napille, tämä nyt ei enää liittynyt leikkaukseen sentään. Nappi ja Penni vähän kisailivat yksi ilta ja Nappi sai sitten osuman silmäänsä, veikkaan että kyseessä oli tyynynkulma, ei Pennin kynsi tai muuta. Itse olin aivan tapahtumien keskiössä erottamassa riitapukareita toisistaan, vaan eihän noissa tilanteissa ehdi mitään näkemään. Nappi oli onneton ja piti silmää kiinni, mitään selvää haavaa siellä ei kylläkään näkynyt. Sitten soitimmekin jo taas jälleen kerran uutta lääkäriaikaa. Haavaa tai reikää ei onneksi ollut, mutta silmää aristi, jotenka kotiintuomisiksi viikon silmätippakuuri ja viiden päivä kipulääkekuuri. Voi hyvänen aika, mitä vielä!!!! 

Onneksi aurinko paistaa. 

 Kyllä tuota lunta ainakin meidän takapihalla vielä riittää. Nappi ja Penni voisivat edelleenkin vain astella tuosta koira-aidan yli muille maille, vaan eivätpä ole niin koskaan tehneet.

Toivottavasti siellä lukijat koirineen ovat pysyneet terveinä!

Viisi päivää sohvalla

Viimeiset viisi päivää olen maannut Napin ja Pennin kanssa sohvalla kuumeen kourissa. Olen ollut viimeksi kunnolla kuumeessa lukiossa, ja ei nytkään ollut mitenkään paljon kuumetta, mutta olo on ollut ja on kyllä vieläkin aivan kauhea. Olen tosi huono sairastamaan. Koirat ovat sen sijaan olleet oikein mielissään ja viihtyneet sohvalla erittäin tiiviisti. Kiitän Netflixiä (Dowton Abbey, Frendit, How I met your mother) ajankulusta, miestä hyvästä hoidosta ja koiria lämpöpattereina toimimisesta.

 Nappi on nyt toipunut oikein hyvin ja syö viimein omaakin ruokaansa. Huomenna on kontrollikäynti taas.