Eläintiedettä

Harrastin eilen eläintiedettä, sanoisinko etologiaa, salahavainnoinnin kautta. Minua on huolestuttanut Pennin pärjääminen kotona päivisin, joten asensin digitaalisen nauhurin lähelle aitausta, painoin reci:iä ja lähdin yliopistolle. Vajaan kahden tunnin kuluttua mieheni tuli lounastauolle kotiin ja pysäytti nauhurin. Iltapäivällä jännityksellä kuuntelin parituntisen nauhoitetun materiaalin. Ensimmäiset 15 minuuttia olivat epäilyttävän hiljaiset, ehkä Pennillä meni vartti syödä sille antamani keksi. 16 minuutin kohdalla alkoi pelkäämäni itku ja huolestuin toden teolla, itku oli äänekästä ja surkean kuuloista. Sitä keksi kaksi minuuttia, jonka jälkeen loput puolitoista tuntia nauhalta kuului vain Napin tasainen kuorsaus. Huh helpotusta!!! Ovelana koirana Penni aloitti itkun uudestaan välittömästi, kun avain kääntyi ovessa ja lounastaukolainen tuli kotiin. Aion vielä kerran nauhoittaa niiden päivähommia lounastauon jälkeen, jotta saisin lopullisen mielenrauhan. Mutta aamupäivä menee todistettavasti nukkuessa, hyvä niin. Meidän ei kannatakaan tulla jo kahden tunnin päästä kotiin, luultavasti vain keskeytämme niiden makeimman päiväunet.

Penni on muutenkin erittäin hiljainen pikkukoira verrattuna Nappiin. Napista lähtee koko ajan ääntä (kynsien napinaa, kuorsausta, läähätystä, kurinaa, haukkumista, innostunutta vinkumista) ja aina tietää missä se viipottaa milloinkin. Penni taas liikkuu hiljaa kuin aave, en ole vielä kertaakaan kuullut sen haukkuvan ja nukkuessa pitää välillä tarkistaa, että hengittähään se. Olen pari kertaa onnistunut hukkaaman Pennin meidän ei-niin-suuressa asunnossa, kun olen sen vahingossa sulkenut eteisen tai kylppärin oven taakse. No tietysti lähtee Pennosestakin ääntä silloin, kun se protestoi aitauksessaan.

Pennin eläinlääkärikäynti sujui hyvin, se tosin taisi olla kauhusta jäykkänä. Napin eläinlääkärikäyttäytyminen on poikkeuksellista, se lepyttelee aina eläinlääkärissä kaikki eteen tulevat ihmiset suukottelemalla perusteellisesti niiden kadvot ja vispaamalla häntää. Luottoeläinlääkärimme on erityisesti sen mieleen. On täysi työ pitää sitä aloillaan pöydällä, kun se tervehtii lääkäriä. Se onkin elänlääkärien mukaan ollut harvinaisen iloinen ja innostunut potilas. Penni ei liikahtanut senttiäkään hoitopöydällä, eikä reagoinut rokotteeseen mitenkään. Joten tutkimus sujui nopeasti ja hyvin. Painoa Pennillä oli 2.6 kg.

Pennillä näyttää olevan naruluun kanssa sen verran mukavaa...

...että napin täytyy päästä leikkimään sillä samantien.