Viime viikon lopulla Penni laitettiin tavanomaiseen tapaan aitaukseen ja lähdimme töihin ja kouluun. Kolmen tunnin kuluttua mieheni tuli jälleen lounaalle ja yllätyksekseen huomasi, että oven takana oli tervehtimässä yhden pikkukoiran sijaan kaksi. Penni oli onnistunut kiipeämään pentuaitauksesta pois. Aitaus on 60 cm korkea, joten voi vain toivoa, ettei se satuttanut itseään alastullessa. Mitään merkkejä vahingosta ei ollut onneksi havaittavissa. Pennin lapsuusajat aitauksessa ovat lopullisesti ohi, emme viitsi ottaa sitä riskiä, että se satuttaa päänsä sieltä taas kiipeilessään. Eikä esimerkiksi jonkin kattoviritelmän asentaminen tunnu hyvältä idealta. Nyt ne ovat kaksi päivää hengailleet sitten koko alakerran alueella ja minusta tuntuu, että kaikki on mennyt hyvin. Makuupaikat ovat aina lämpimiä kotiin tullessamme, joten niissä on mitä ilmeisemmin nukuttu ja vastassa on innokkaita, mutta välillä haukottelevia koiria. Iltaisin ne ovat olleet virkumpiakin. Aitaus taisi stressata Pennia aika lailla ja luultavasti sen touhut siellä pitivät Napinkin hereillä. Aitaus kuitenkin pysyy kaunistamassa sisustustamme vielä jonkin aikaa. Laitamme yli-innokkaan vieraiden suukottelija-vastenhyppijä Napin sinne aina kun Penni vastaanottaa vieraitaan.
Penni onkin hurmannut lähestulkoon kaikki vierailijat. Se on ihmeellisen rauhallinen ja ystävällinen pentu. Ihmettelen päivittäin sitä, ettei se yhtään pure sormia tai roiku lahkeessa. Napilla on asiasta varmaan eri mielipide, Napin kaulanahka on ollut todellisella koetuksella. Puhdistin sitä yksi päivä ja sieltähän irtosi inhottavaa rupea vanutuppoon ja paljastui punainen karvaton ja aukioleva haava. Puhdistin septidinillä ja laitoin 4S Hundsalvaa haavaan. Nämä konstit paransivat kaulan pian, mutta hiukan kävi sääliksi Nappi-parkaa.
Pari päivää tämän episodin jälkeen Pennin ja Napin välit tuntuivat muuttuneen. Penni alkoi puremisen sijaan (no kyllä ne välillä edelleen painivat) nuolla Napin kaulaa. 4S salva tuoksuu vahvasti tervalle, joten se saattoi houkutella sitä. Ne alkoivat myös nukkua vierekkäin samassa pedissä. On kyllä aika hellyttävän näköistä, kun ne nukkuvat samassa pienessä sängyssä. Nappi varsinkin pursuilee laidan yli. Pitänee käydä koirakaupassa mahdollisimman pian taas petiostoksilla..
Kuvasaldo jää tällä kertaa laihaksi, en jostakin saanut ladattua muuta kuin yhden kuvan. Meinasi jo vähän hermo mennä.
Tekstit
Mulle ei jostain syystä näy kuva, harmi. Miten me ei olla vieläkään käyty kattomassa Penniä, hyi mua kun oon saamaton. Tällä viikolla tullaan ihan varmasti jos se vaan teille käy. Vaikka keskiviikkona?Määki oon yritäny laittaa kuvia tänään, mut ei se niitä lataa, blaah.
VastaaPoistaBuu, no mikseiköhän se kuva näy. No hyvä tietää, ettei vika ole minussa tai meidän koneessa, vaan jossain muualla. Ärsyttävää silti. No keskiviikkona ei just passaa, mut pe-su kävis milloin vain.
VastaaPoistaHmm.. kuulostaa tuo kiipeily niin tutulta. Ominaista griffoneille, meidän entinen griffoni oli aina vastassa keittiön pöydällä, mistä näki mukavasti ulos ikkunasta..!! Hänän töpö (syn. 1993, hännät vielä typistettyjä) vaan vilahti kun pöydältä tultiin alas, koskaan ei mitään sattunut, eikä vanhempanakaan tullut mitään nivel ongelmia. Onneksi!
VastaaPoistaMyös kovia hyppimään metrinen aitakaan ei tuottanut ongelmia, jos aidan takana oli luvattu maa.. Myös kaikista pienistä koloista pentuna luikerteli karkuteille, vanhempana sohva maistui paremmalta kuin seikkailut!:) Ihania otuksia ovat!
Joo olen kerran aiemminkin kuullut, että kannattaa varautua siihen, että griffon ovat kovia kiipeilemään, mutta en jotenkin ajatellut, että kiipeily alkaa näin pienenä...Mutta kiva kuulla muidenkin kokemuksia : ). Täytyy nyt olla tarkkana, nykyisin se loikkii jo sohvaltakin alas.
VastaaPoista