Teknisiä vaikeuksia

Juu, tää bloginpäivitystahtihan on ollut todella hidasta tänä syksynä ja se johtuu ennen kaikkea teknisistä ongelmista; läppäri hajosi. Saas nähdä milloin päästään konekaupoille. Mutta ei tässä mitään kummempaa ole sattunut saatika tapahtunut. Arki rullaa hirveää vauhtia eteenpäin, töissä on superkiire koko ajan, ensimmäiset lumihiutaleetkin tulivat maahan eilen, talvi tulee! Koirat ovat pysyneet terveinä, Penni varsinkin aivan harvinaisen terveenä. Joten alles gut. 

Tässä tähän loppuun pari kännykkäkuvaa.

Syksyllä aina inspiroidumme metsälenkkeilystä ja nyt olikin hieno ruska maassa. Nautimme kovasti, niin koirat kuin ihmisetkin.

Penni aina jolkuttelee ekana.

 Nappi aina odottelee, että kaikki ovat messissä. Polulla se haluaa aina mennä viimeisenä, pitääks se laumaa koossa?

Vanhempani ovat muuttaneet pienempään asuntoon ja vastaremontoituun kämppään ei kaivata kynnenjälkiä tai tuhansia karvoja, ymmärrän, ymmärrän. Asunnossa on yksi tosi hyvä feature koirien kannalta; parveke, jonka ikkuna on maahan saakka. Koirat ihan tyytyväisinä päivystivät parvekkeella ja seuraisvat meidän touhuja, ei ongelmia. Oli muuten melko jännä juttu tämä eka vierailu uudessa paikassa. Aina aikaisempaan kotikotiin mentäessä ne tiesivät tasan tarkkaan missä ollaan ja riemulla pyrkivät tervehtimään ja pusuttelemaan ja sisälle. Nyt molemmat ihan ihmeissään ja vähän kauhusta kankeina toljottivat porukoita, ne eivät näyttäneet tuntevan heitä enää! Katsotaas kauanko tätä kestää. On kai se outoa mennä hissillä ja sitten on kaikki uudet hajut ja niin edelleen, mutta silti yllätyttiin kyllä kaikki tästä käänteestä.